Sain joku aika sitten haasteen kertoa miten blogini sai alkunsa. Hiukan kesti mutta jospa nyt vastailisin, sysäyksen antoi tämän päiväinen retki kolmeen eri arkistoon Helsinkiin. Niistä suurin on arkistolaitos.
Arkistolaitos ja maakunta-arkistot ovat aarreaittoja sukututkijoille. Vaikka monet asiat löytyvät jo verkosta *
klik* on joissain asioissa vielä tehtävä käyntejä arkistoon. Ja sanoisin, että arkistolaitokseen kannattaa vierailla ihan jo pelkän rakennuksen takia.
Entisen halkokellarin katot olivat kuin kirkossa.
Vanhimman osan sisäänkäynti portaikkoineen on kuin sadusta. Seinät, lattia ja katto, kaikki alkuperäistä vuodelta 1890.
Vanha tutkijasali oli yksi vierailun vaikuttavimpia paikkoja. Metalliportaat, kuten kaikki muu tässäkin tilassa on alkuperäistä. Arkistolaitoksen jälkeen vierailimme vielä Työväenarkistossa ja Suomen kirjallisuuden seuran arkistossa. Vierailupäivä oli osa sukututkimuskurssia jolla olen. Tarkoituksena oli madaltaa kynnystä käydä arkistoissa ja tutustua niihin. Jos jotain jäi päähän niin se, että arkistoissa on valtava määrä tietoa.
Tämä blogini on yhdenlainen arkisto. Se kertoo omalla tapaa elämästäni ja se on tarkoitus jäädä muistoksi minusta tuleville sukupolville. Blogin olemassaolon aikana siitä on tullut päiväkirja josta itsekin tarkastan mitä on milloinkin tapahtunut. Ihan alkuperäistä syytä blogin kirjoittamiselle en enää muista. Ehkä ajattelin että minulla voisi olla lukijoille jotain annettavaa tai sitten oli vain itsekäs halua esitellä itseään ja elämää. Liki kuuteen blogivuoteen on mahtunut kaikenlaista, elämä on muuttunut, minä olen muuttunut ja blogi on muuttunut. Kuten arkistotkin muuttuvat, kasvavat, rönsyilevät tai laajenevat, niin tekee elämäkin ja sen myötä blogi. Asioita tulee ja menee, mutta arkistona, päiväkirjana ja kirjoitetun sanan muistona blogi pysyy edelleen. Ja jatkuu eteenpäin jotta on jotain mistä minut ja meidät muistetaan.
Ooh mitä vaikuttavia paikkoja ja oivallinen yhtäläisyys blogiin arkistona! Kiva, että aloitit, blogisi on monipuolisuudessaan juuri valtavan antoisa - tietysti, kun omat kiinnostuksen kohteeni liikkuvat samoissa aiheissa: vanhat talot, puutarha ja kissat. Ja itselle vieraammista aiheista on toisaalta kiinnostavaa lukea, kuten lapsiperheen arki, päivähoitajuus ja se valtava säilöminen :-D
VastaaPoistaVaikuttavia, juuri niitä. Mikä määrä historiaa tallennettuna, ihän käsittämättömän paljon. Hauska juttu, valtava säilöminen :D joka vuosi laitan mielestäni ihan liian vähän. Sipulit on kohta syöty, perunalaarissa näkyy pohja ja porkkanaa pitää säästellä että saan joulun laatikot niistä.
PoistaHieno paikka, kauniita kuvia! Saman verran ikää minunkin blogillani. Kyllä elämä muuttuu kuudessa vuodessa aika paljon, ja sitä myötä blogikin. Kiva seurailla vanhoja postauksia. Toivotaan vaan, että säilyvät bittiavaruudessa!
VastaaPoistaNiin toivon minäkin että säilyvät, ei ole mitään kopiota missään. Ehkä sellainen kannattaisi tehdä, ottaa vaikka perinteiset tulosteet.
PoistaEipä ole pitkä aika, kun Pojan kanssa juteltiin, että tuonne arkistolaitokseen pitäisi mennä oikein ajan kanssa tutustumaan. Hän on opiskelujensa vuoksi siellä käynyt, mutta minä en. Tosi hieno ja mielenkiintoinen paikka. Kiitos siis muistutuksesta.
VastaaPoistaSinäpä kuvasit hyvin blogin pitämisen elementtejä. Monilla on varmaan samanlaisia ajatuksia, mutta aina ei vain osaa niitä sanoiksi pukea.