Sotainvalidien hyväksi

Olen joskus aiemminkin postannut aitan ovessa ja karmissa olevista kilvistä. Toinen on vuodelta 1963 ja toinen 1965. Molemmat liittyvät viljan keräämiseen sotainvalidien hyväksi. Kaikki lahjoittaneet saivat lahjoituksesta kuparisen kilven muistoksi ja vilja-aitan seinään kiinnitettäväksi.

 Meillä kilvet ovat aitan ovessa ja ovenkarmissa. Irroitin molemmat kilvet aitan kesäisessä remontissa maalinpoistoa varten. Kumpaistakin peitti paksu maalitöhnäkerros, hyvä kun tekstistä sai selvän.

 Poistin maalit niin että laitoin pieneen ämpäriin putkenavaajaa ja tilkan vettä. Kilvet liokseen lillumaan yön yli ja aamulla oli puhdasta. Viimeistelin kirkastamisen sitruunahapolla. Rajua käsittelyä mutta nyt on aitassa hienot ja maalittomat kilvet.

 Samalla kun naputtelin kilvet paikoilleen, naputtelin tai suoraan sanoen hakkasin vasaralle tulevan museohuoneen oveen hakasen. Ei tarvita enää hankalaa pönkkää vaan ovi pysyy siististi kiinni. Ennen museon laittamista täytyy oven eteen hankkia porraskivi. Yksi minulla on olemassa jos se vain kelpaa miehelle.

Kuparinen kilpi loistaa auringon valossa ovessa. Karmissa oleva kilpi jäi pahasti varjoon mutta kyllä se tuolla on. Jotenkin nämä ovat remontissa pieniä asioita mutta minulle tärkeitä. Sellaisia jotka pitää ehdottomasti kunnostaa ja säilyttää.

 Aitan lukko on periaatteessa toimiva. Seuraavaksi käyn kaikki täältä löytyneet avaimet läpi ja toivon että joku niistä kävisi juuri tämän oven lukkoon. Olisihan se komeaa jos museon ovi avautuisi vanhalla avaimella.