Lasikuistin kaappi

Tiistaina raahasin entisöintikurssilta kotiin lasikuistin kaapin, sen josta olitte sitä mieltä että kaapin ovet voisi jättää sellaiselleen, patinoituneen näköiseksi. No, koko kaappi on nyt kuitenkin maalattu. Järkytetään teitä ensin parilla ennen kuvalla:

Tässä kaappi sisältä ja päältä ennen uuden pinnoituksen saamista. Lahon ja haisevan pohjavanerin olen jo tuossa vaiheessa poistanut. Vaneri olikin lukon lisäksi ainut mitä jouduin uusimaan. Tai lukkoahan kaapissa ei edes ollut, oli vain lukon paikka. Lukko löytyi työkalupakkini pohjalta, olen kerran ostanut kirpparilta muutaman lukon ajatuksella että jos joskus tarvitsee. Nyt tuli tarve.

Ja tässä kaapin uusi kuosi. Maalasin kaapin perinteisellä ovi- ja ikkunamaalilla, sävy on oma sekoitus kahdesta jämäpurkista. Sellainen ihan haalean harmaa.

 
 Epämääräinen punainen väri kaapin sisäpuolella on enää vain muisto kuvissa. Pohjavaneri on ehjä eikä haise. Kaapissa tulen säilyttämään osan linnunruuista, lyhtyjä ja kaikkea sellaista tavaraa joka nyt pyörii kuistilla ilman mitään varsinaista omaa sijaa.

 Löysin kaapille kivan liinankin, olen tainnut joskus saada tämän, en enää muista. Liinan sininen raita on aika samaa sinistä kuin lasikuistin listojen alkuperäinen väri jota hiljalleen kaivan esiin. Näkyy kuvassa ikkunoiden välissä.

 Lyhdyn olen saanut lahjaksi työni puolesta, tykkään siitä todella paljon. Helppokäyttöinen ja kaunis. Kirpparille minulla on lähdössä juuri pari lyhtyä joita on ihan mahdoton käyttää. Kynttilä pitäisi saada paikoilleen pohjan kautta ja tietysti palavana. Onneksi on kirppareita jonne voin viedä moiset harhaostokseni.

Vähän yksinäänhän kaappi tuossa nököttää mutta onhan se paljon parempi kuin laatikko. Taidan tuoda kaveriksi korituolin joka on joskus ollutkin lasikuistilla. Ja korituoliin minulla on viltti jossa on samoja värejä kuin tuossa pöytäliinassa. Vaikka eihän tuolla tähän aikaan vuodesta viihdytä, tuoli on enemmän rekvisiittaa kuin käyttöä varten.