Varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus ja päivähoito ovat olleet viime aikoina kovasti esillä sanomalehdissä ja muissa puheissa. On muuttumassa laki, ja samaan syssyyn on lähes viikoittain uutista päivähoidosta ja sen laadusta. Asiat ovat pyörineet myös omassa mielessä. Kolme vuotta on kulunut siitä kun aloitin työt perhepäivähoitajana päiväkoti- ja kotiäitiuran jälkeen. Jo silloin heti koin tietynlaista riittämättömyyttä, ja koen edelleen.

Valmistuin ammattiini reilut 20 vuotta sitten, opinnot kestivät 2,5 vuotta ja onnekseni oli laadukasta opetusta koko tuon ajan. Varsinaista työtä lasten kanssa opiskeltiin 1,5 vuotta. Sitten suoraan töihin. 10 vuotta pätkätöitä ja vihdoin eka vakipaikka. Koulutusta on ollut vuosien varrella ihan liian niukasti. Olen suorittanut omalla ajalla taidekasvatuksen perusopinnot, käynyt yhden talven täydennyskoulutuksen ja lukemattomissa muissa koulutustilaisuuksissa. Silti koen, että tarvitsen, ja haluan lisää koulutusta. En ole enää se sama nainen kuin silloin 19-kesäisenä kun valmistuin. Eikä aika ole enää sama. Lapsuus 2010-luvulla on ihan erilaista kuin lapsuus 1990-luvulla.

Pieni harppaus koulutuksen tiellä on se, että olen löytänyt taas alan kirjat. Luen niitä niin työ- kuin vapaa-ajalla. Antaa itselle muutenkin, eikä vain leipätyöhän. Uusin lukemani kirja on kuvassa. Ja herättipä mielessä melkoisesti ajatuksia nykyisestä päivähoidosta ja sen maailmasta. Ja kirjan myötä tiedän ja tunnustan, että päivähoidossa kiusataan vaikka siitä ei puhuta. Kirjan tärkein anti ei kuitenkaan ollut kiusaamiseen puuttuminen ja se mitä siitä seuraa, vaan kiusaamisen ehkäisy. Sen myötä siinä kajottiin suomalaisen kasvatuksen pyhään lehmään vapaaseen leikkiin. Mitä enemmän lapsilla on aikaa ja tilaisuuksia olla ilman aikuisen seuraa, sitä enemmän on tilaisuuksia kiusata. Kirjassa annettiin yksi selkeä vinkki, kiusaaminen ehkäistään sillä, että tilaisuuksia kiusaamiseen ei tule. Ja tuleeko niitä jos lapsella/lapsiryhmällä on ohjattua tekemistä riittävän aikuismäärän kanssa, eipä tule. Ja kun kiusaaminen saadaan ehkäistyä, ei tule tilanteita joihin pitäisi jälkikäteen puuttua. Sinisilmäinen ei kannata olla, ei kiusaamista saada 100% kitkettyä, mutta jos edes puolet saataisiin kitkettyä pois enneltaehkäisyllä niin hyvä olisi sekin. Suosittelen lukemaan!

 Tästä päästäänkin takaisin aiheeseen oma riittämättämyys. Perhepäivähoitajana työaika sisältää paljon muutakin kuin lasten kanssa tekemisen, pitää huolehtia ravinnosta, siisteydestä ja hyvistä tiloista ja siinä sivussa tehdä paperityötkin. Päiväkodeista olen ollut niin monta vuotta jo pois, että siitä työstä en lähde tässä arvuuttelemaan, mutta voisin kuvitella että sama riittämättömyys voi vaivata sielläkin.

Koulutusta on onneksi tiedossa ihan kivasti jo tässä talven mittaan. Työnantaja järjesti yhden päivän ja viikon päästä lähden Helsinkiin koko viikonlopun kestävään koulutukseen jossa on kouluttajina liuta alan  asiantuntijoita. Viikonlopulta odotan paljon, toivottavasti antaa eväitä jatkaa työssä entistä parempana hoitajana ja kasvattajana.