Vanhimmasta pojastamme tulee siskonsa lapsen kummi. Perinteikästä, sillä aiemmissakin sukupolvissa vanhempien sisarukset ovat olleet toistensa lasten kummeja. Viikon päästä olevissa ristiäisissä on muutakin perinteikästä suvustamme, kuten kaste kotona. Siihen liittyy kastemalja jonka vanhempani aikoinaan hankkivat ristiäisiini. Nyt siinä kastetaan ensimmäinen kolmannen polven vauva. Hopeajalkainen malja saa toivottavasti nähdä vielä monta tulevaakin sukupolvea.
Kastelahjaksi tytär toivoi samaa Kultakeskus oy:n tekemää hopeista kehystä jonka hänkin on aikoinaan saanut kastelahjaksi. Sama kehys on jo perinne, sillä minäkin olen saanut samanlaisen kastelahjaksi. Kehys tuli tällä kertaa vaaleanpunaisessa laatikossa vaikka kastettava on pieni poika. Mutta sillä tuskin on mitään merkitystä.
Oma kehys näyttää ihan ikäiseltään, 42 vuotta vanhalta. Pari kertaa olen putsannut sen hopeanpuhdistusaineella. Olisikohan taas kirkastamisen aika vaikka turhan usein en halua puhdistusta tehdä jotta en kuluta kehystä.
Kehyksen kuvassa minä ensimmäisenä kesänäni. Jos ei muuta, niin lippiksen lippa on komia!
Kauniita. Meilläkin on yhdellä lapsella tuo kehys ;)
VastaaPoistaNiin ja oikein paljon onnea vauvalle ja läheisille.
VastaaPoistaTuo muuten markkinoitten kauniimpia kehyksiä. Nykyisin suositaan tinaisia ja ne on minusta paljon kömpelömpiä olemukseltaan. Kiitos onnitteluista :)
PoistaKyllä on riittävän suuri lippa :-D
VastaaPoistaIhania perinteitä teillä. Onnea kaikille!
Harmi kun lippis ei ole tallessa!
PoistaMukavia perinteitä teillä kastetilaisuuteen liittyen. Ihana kun tytärkin haluaa niitä jatkaa :)
VastaaPoistaMinusta on tuntunut ihan mahtavan mukavalta, että tytär halusi näitä perinteitä ylläpitää.
PoistaItse tykkään myös perinetiden säilyttämisestä perhepiirin tapahtumissa :)
VastaaPoistaJuu tuo lippa on melkoinen =D
Perinteet on kauniita ja jotenkinne tuo arvokkuutta tilaisuuteen. Lippa on ihana <3
PoistaHyvät perinteet ovat ehdottomasti säilyttämisen arvoisia. Ei vitsi, mulla on myös samanlainen kehys :)
VastaaPoistaAlan epäillä ettei ennen ollut myynnissä kuin tuo yksi kehysmalli :D
PoistaPerinteet ovat hyviä olemassa, luovat omalla tavallaan jatkuvuutta:)
VastaaPoistaMuistan, kun noita isolippaisia lakkeja tehtiin itse ja lippa oli niin suuri, ettei se pysynyt suorassa, vaan valahti silmille ja siksi niitä pidettiinkin noin lippa pystyssä:)
Just sitä jatkuvuutta ne tuo :)
PoistaOlenkin aina ihmetellyt miksi lippa on tuolla tavoin pystyssä, nyt selvisi syy, kiitos!
Ihania perinteitä :) Meillä ei ole perittyä kastemaljaa, mutta meidän pojilla kastemaljana on ollut kaunis lasinen kulho, jonka mummini äiti osti häälahjaksi vanhemmilleni v.83. Vanhempieni erottua se kulkeutui alkuperäisessä laatikossaan isäni tavaroiden mukana kunnes isäni muisyi sen ja antoi sen minulle kun muutin ekaan omaan kotiin. Sillä on minulle paljon tunnearvoa :) Toinen tärkeä asia on kastepuku, jonka on enoni perintöä vuodelta -67. Siinä on kastettu monen monta lasta jo kolmannessa polvessa, yhteensä 15...
VastaaPoistaMinä olen myös saanut samanlaisen kehyksen kastelahjaksi ja on ihan yhtä tummunut kuin sinunkin :)
Ihania perinteitä :) Meillä ei ole perittyä kastemaljaa, mutta meidän pojilla kastemaljana on ollut kaunis lasinen kulho, jonka mummini äiti osti häälahjaksi vanhemmilleni v.83. Vanhempieni erottua se kulkeutui alkuperäisessä laatikossaan isäni tavaroiden mukana kunnes isäni muisyi sen ja antoi sen minulle kun muutin ekaan omaan kotiin. Sillä on minulle paljon tunnearvoa :) Toinen tärkeä asia on kastepuku, jonka on enoni perintöä vuodelta -67. Siinä on kastettu monen monta lasta jo kolmannessa polvessa, yhteensä 15...
VastaaPoistaMinä olen myös saanut samanlaisen kehyksen kastelahjaksi ja on ihan yhtä tummunut kuin sinunkin :)
Onneksi kastemalja ei kadonnut eron tiimellyksessä, tunnearvot on tärkeitä. Siskollani on suvussa kiertävä kastemekko, mutta nyt tytär halusi oman joka sitten kiertäisi minun puolella suvussa. Näin jo raakaversion puvusta ja se on kaunis, äiti on taitava ompelija. Teki myös sen siskoni kastepuvun.
Poistaperinteet on ihania :) meilläkin on ainakin 3 (en muista oliko toisix vanhimmalla kanssa) mun pojalla ollut kastemaljana mun isän kastemalja, on muuten hieno olympiamalja :) tai ainakin tarina kertoo et se malja oli isäni kastemaljana, isä tai isän vanhemmat eivät valitettavasti ole enää vahvistamassa tarinan todenmukaisuutta. ekalla pojalla oli taas kastemaljana mun vanha kastemalja :) ja kaikki viis lasta on kastettu samassa mekossa kun minut aikoinaan :)
VastaaPoistaOlympiamalja kuulostaa juuri sopivalta kastemaljaksi, tuo lisää arvokkuutta. Minulla oli aikoinaan vuokrattu kastemekko, samaan aikana kastetulla serkullani oli samanlainen, mutta poikana siinä siniset nauhat.
PoistaMeillä käytetään kastemekkoa vuodelta 1909. En edes osaa laskea, miten monta vauvaa siinä on kastettu. Suvussa on kulkenut. Nyt se kaapissani odottaa seuraavaa sukupolvea.
VastaaPoistaVau! Ja erittäin upeaa että raaskitte mekkoa käyttää. Se jos mikä on nähnyt sukupolvien ketjun.
PoistaPerinteitä kannattaa vaalia! Tosi kaunis tuo kastemalja...
VastaaPoistaMalja on kaunis, sille pitäisi saada ihan oma vitriini jossa vois olla esillä, pelkän pöydän päällä en uskalla meidän poikien kanssa sitä pitää.
PoistaKauniit kehykset ja hauska tuo lapsuuskuvasi :)
VastaaPoistaArvilassa on varmasti vuosien saatossa moni pikkuinen saanut nimensä. Hienoa kun sekin perinne jatkuu. Seinillä olisi varmasti monenmonta tarinaa kerrottavanaan.
Näitä postauksiasi lukiessa tulee välillä tunne, että talo on valinnut teidät asukkaikseen :)
Onnea vielä kerran pikkuiselle ja teille kaikille läheisille.
Arvilassa ehti saada nimensä meidän nuorimmainen lapsi, muut on kastettu toisissa kodeissa. Mutta kolmelle lapselle saatiin sama pappi.
PoistaKyllä minustakin välillä tuntuu että talo valitsi meidät :)
Mulla on toi sama kehys ja yhtä musta, en tiedä keneltä se on saatu, mutta siinä on virheitä kaiverruksissa nimestä alkaen.
VastaaPoistaKetään ei olla voitu kastaa samassa kastepuvussa kuin minut, koska se on niin pieni ettei ole mahtunut toisten vauvojen päälle !