Tökkii

Ikkunaentisöinnissäni alkoi vaihe jonka tekemistä inhoan yli kaiken. Tähän asti olen vetkutellut, tehnyt muita töitä, hidastellut ja vitkutellut, eli tehnyt kaikkeni ettei kittaaminen vielä alkaisi. Eilen pokat kuitenkin olivat siinä pisteessä, että niille ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kitata lasit paikoilleen.

Kitin "leipominen" on ihan mukavaa, mutta äärettömän sottaista puuhaa. Vielä en ole keksinyt millaisessa astiassa se olisi aluksi parasta tehdä. Loppukäsittely on helpointa hoitaa ihan käsin leipoen.

 Valmiskittiin en ole vielä raaskinut tyytyä kun olen saanut vernissan niin edullisesti, säästöä se on pienikin säästö. Sinisessä lootassa on aluskitiksi käyvää vähän löysempää kittiä. Päällikitiksi sekoitan siihen vain lisää liitujauhoa.

 Yhden illan aikana sain kolme ruutua paikoilleen. Minä teen ikkunat niin, että kitti tulee pohjamaalin (pellavaöljymaalia) päälle, siihen lasi mahdollisimman tiukasti ja lopuksi tiftilanka joka sivuun pitämään ruutua paikoillaan. Sitten kitin siistiminen ruutujen toiselta puolelta ja lopuksi päällikitti.

 Nurkat on edelleen vaikeita. Etenkin ekan ruudun kanssa alkoi nousta jo hiki pintaan. Onneksi taito karttuu ja seuraavat ruudut meni vähän helpommin.

 Jälki kelpaa vaikka ammattilainen voisi olla toista mieltä. Näissä pokissa haasteellista on vielä se, että kittiurien koko vaihtelee joka ruudun joka sivulla. On mielettömän leveää ja sitten vastaavasti kapeaakin kapeampaa. Kielii vain siitä, että nämä pokat on tehty täysin käsityönä, mutta minun taidoille tasaleveät olisi ehkä vähän helpommat.

En voi kyllä olla myöntämättä, että eilen näitä tekiessäni olin valmis antaman loput kuusi pokaa ammattilaisen tehtäväksi. Olisihan se vaan ihana saada lasikuisti täysin korjatuksi ikkunoita myöten ensi kesän rippijulia varten. Taidan oikeasti vähän tiedustella mitä lysti kustantaisi, ja siitä riippuen miettiä onko järkevää tehdä kaikki itse.