Mummola

Menetin joulukuussa viimeisen elossa olevan isovanhempani, mummoni. Mummon saattaminen lauantaina viimeiselle matkalleen herätti ajatuksia mummolasta. Oikeastaan vasta mummolan menettyään sitä tajuaa miten mahtavaa oli, kun oli mummola, tai useampikin. Harmi ettei niistä ole kuvadokumetteja enempää kuin pari hassua ajan kalvamaa kuvaa.

Lapsuudessani minulla oli kaksi mummolaa, lisäksi lähes teini-ikäiseksi asti oli vielä elossa äitini isovanhemmat. Mummolani olivat molemmat paikkoja joissa tykkäsin olla, erilaisuudestaan huolimatta.

Maalaismummolassa vietettiin kesät äitini syntymäkodissa nykyaikaan nähden hyvinkin alkeellisissa oloissa. Ei ollut sisävessaa, ei sähköä, ei juoksevaa vettä, jääkaappina toimi maakuoppa. Oli mökki missä kaksi huonetta ja eteinen. Lisää nukkumatilaa oli aitassa ja talon vintillä. Muistiin on jäänyt, että tuolla mökillä oli aina seuraa. Kesät olivat aurinkoisia ja hyttysiä paljon. Sammakoitakin siellä oli kuten kuvasta näkyy. Niin, ja eipä mökille ollut tuolloin edes tietä, vene oli ainut keino päästä perille, tai jalkapatikka Savon umpikorpien läpi. Kauppa-auto oli muuten silloin kova juttu. Joka lauantai lapset pääsi autolle ja sai jäätelön, ehkä limupullonkin.

 Mummon ja vaarin kaupunkiasunto oli vanha rintamamiestalo. Ihan varhaislapsuudessani ei sielläkään ollut kuin ulkohuussi pihasaunan kyljessä. Näiden kuvien aikaan asuin vanhempieni kanssa mummolan yläkerrassa. Siihen aikaan tilaa taisi olla ruhtinaallisesti, nyt huone ja alkovi tuntuisi ylitsepääsemättömän ahtaalta.

 Muistan kun mummola remontoitiin. Tuli vessa, sisäsauna ja ulkoseinän vihreät panelit lyötiin piiloon ruskeiden karaattilevyjen taakse. Ikkunat vaihdettiin nykyaikaisiksi.Siinä vaiheessa mummola olikin enää mummola, eikä sen lisäksi kotini. Mummoni ammatti oli muuten perhepäivähoitaja, olinpa minäkin hänellä hoidossa.

 Toinen mummolani oli selkeä citymummola. Kerrostalo, ei leivinuunissa leivottua ruisleipää, tai sammakoita pihanurmikolla. Sen sijaan paljon muuta lapselle mukavaa ja ihmeellistä. Kuten keltaista jaffaa ohuttakin ohuemmista juomalaseista ja lautasella berliininmunkki, harvinaista ja mieleenpainuvaa herkkua minun lapsuudessa. Paljon retkiä huvipuistoihin, museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

 Viimeinen kuva ei liity mummolaan kuin mutkan kautta, mutta se on jotenkin omalla tavallaan helmi valokuva-albumissani. Kuvassa olen noin kaksivuotiaana Heinolan torilla ja syön jäätelöä. Kyseessä ilmeisen kuuma kesäpäivä, autossa ei tietenkään ilmastointia ja minulla päällä vain hiostava muovivaippa, jäätelö toi siihen hetken helpotuksen. Mökille matkasin monesti mummon ja papan kyydissä, sitä en muista pysähdyttiinkö Heinolassa, mutta Vihantasalmen sillan huoltoasemalla nautittiin aina puuro.

Olen aika onnellinen, että mummoloista on jäänyt niin monta ja hyvää muistoa. Kiitos vielä kerran sinne pilven reunalle, mummoille, papalle ja vaarille. Olette edelleen tärkeitä.