Tiinun kaveriksi

Enpä muistanut ennen tiinun saapumista, että navetan ylisillä pötköttelee tällainenkin aarre. Se taidettiin heivata piiloonsa samantien kun saimme Arvilan haltuumme, ja onnellisesti unohtui kaiken muka tarpeellisemman taakse. Eilen sen löysin pienen nuuskimisen tuloksena ja tässä se nyt on:

Arvilan leivinlauta

 Vähän pölyssä ja muussa ryönässähän leivinlauta vielä on, mutta eiköhän siitä saada leivinkuntoinen.

 Pituutta komeudella on enemmän kuin minulla, leveyttä saman verran. Kyllä siinä tumpelompikin emäntä mahtuu  muutaman limpun ja reikäleivän pyöräyttämään. Oikeassa reunassa oleva oksanreikä on vähän harmi, mutta ei pienet virheet mitään haittaa.

Eiköhän tässä saada joululomalla ruisleivät aikaiseksi!