Punaista

Aikuisten lahjapinoissa ei koettu mitään tavaramäärän juhlaa eikä ostoshysterian jälkimaininkeja. Lahjoja oli kohtuudella ja nekin mitä oli, tuli kaikki tarpeeseen. Kuten minulle nämä Iittalan kastehelmi tuikkukipot. Tarve oli suorastaan polttava ja huutava.

Kipot ovat muuten leveämmät kuin ajattelin. Ei haittaa, näissä varmaan voi polttaa sitä suurempaakin tuikkua. Ohjenivaskaa en vielä selannut, mutta eihän tosinainen mitään käyttöohjeita lue, ainakaan etukäteen. Kyllä se kippo sitten kertoo kestikö isomman tuikun vai ei.

 Tämän lumettoman talven suurin myrsky ei meitä pahemmin vaivannut. Aamutuimaan olimme muutaman tunnin ilman sähköä, mutta eihän se tällaisia uunilla lämmittäjiä ja puuhellan käyttäjiä paljoa hätkäytä. Hellaan tulet, teevesikattila hellalle ja viereen pannu paistettua kananmunaa varten. Muuta ei tarvittu. Ja lasikuistilla oli juuri sopiva +5 astetta jääkaapin sisällölle, niin hyvin pärjäsimme. Kyntilän valossa oli mukava syödä kun ei ollut vielä päivän lehteäkään luettavaksi.

Huomiseksi toivomme tuuletonta säätä, tai muuten poikien jouluyllätys menee pieleen. En ole vielä uskaltanut käydä varustamon sivuilla katsomassa tilannetta. Ehkä se selviää parhaiten vasta aamulla.

Tänä jouluna törmäsin kukkakaupassa ihanaan uutuuteen, pinkkiin amaryllikseen Toivottavasti niitä saa vielä joulun jälkeen, sillä haluan juuri niitä leikkokukiksi kunhan joulu on häädetty talosta. Ja ennen kuin joku hihkasee, että onhan niitä ollut monta vuotta jo, niin ei minulle, minun silmäni huomasivat vasta nyt pinkit kukat.

Lopuksi voisin sanoa, että voi helpotusta, jouluruuat on syöty!