Sain ystävältä kasan hyviä havuja. Jonkin minkä lie jalopuun oksia, ei hajua, mutta kauniita ovat.
Näppäränä naisena ajattelin heti väsätä niistä havukransseja.
Siispä tuumasta toimeen.
Pöydälle lehdet suojaksi, kaveriksi kunnon rukkaset, oksasakset ja tietenkin rautalankaa.
Langan kohdalla homma vähän yskähteli, mutta ei se mitään, havuja nippuun ja kiinni pajuun.
Se olikin vähän vaikeampaa kuin kuvittelin. Risuja olen joskus vääntänyt epämääräisiksi kehiksi, mutta muuta kokemusta ei ole. Ja se mun rautalanka oli sanonko mistä. Sanotaan nyt vaikka että sillä langalla on aika olennainen osa koko hommassa.
Vaan siinä ne nyt on, Arvilan ovia koristamassa. Ihan omin kätösin tehdyt kauniit kranssit.
Vähän eri tuuheus niissä on, mutta pitäähän käsityön jälki näkyä.
Viisastuneena kävin ostamassa tänään pari nippua sopivaa sitomislankaa.
Nimittäin havuja riittää.
Ja ovien ympäristö on ihan hirveä.
Lasikuistin alaosa on muovitettu ja kohta menee levyt puuttuvien ikkunoiden tilalle.
Ah, miten idyllistä.
Oikea joululook!
Hienot on!
VastaaPoistaHienot! Sopivat hyvin oviin. Olin itse just tänään kranssikurssilla (blogissani kuvat kransseista) ja olipa hauskaa! Sinun kertomuksesi jälkeen ymmärrän myös, että päästiin helpolla, kun kaikki oikeanlaiset tarvikkeet oli tarjolla ja erinomainen ohjaaja myös :-)
VastaaPoistaKranssit tekee kyllä joulun.
VastaaPoistaIhanat =)
Eikös joulunaki ole se vaihtelu toivottua..Valkosta ulkoseinissä, kauniin jouluisesti ;)
Sopii kranssitkin tuohon ruskean/valkoisen yhdistelmään!
Hienot kranssit! Ja eikös se niin ole, että kun sietää vähän keskeneräisyyttä, niin lopputulos on kaksinverroin komeampi ja odotetumpi!
VastaaPoistaPeurankello: Kai ne on, kelpaa kyllä mulle :)
VastaaPoistaMarsa: Oikeat välineet pelastaa kyllä monesta. Vielä en kokeillut uudela rautalangalla, mutta uskon että on paaaljon helpompaa.
Onnenkyynel: Minä kyllä haluan peittää nuo ruskeat ovet. Jos ei saada alkuperäisiä ulko-ovia paikoilleen, niin maalaan ruskeat talon sävyyn. Tuossa yhdessä kulmassa näkyykin pieni testikohta.
Sara: Kestää kun on pakko :) Ja se lopputulos kyllä palkitsee.