Viikonloppuna

Tuossa edellisessä postauksessa oli puhetta vanhimmasta pojastamme. Ninalta tosin oli jäänyt huomaamatta koko seikka, että meillä on kolme poikaa. No tuo 12-vuotias onkin aika näkymätön täällä blogissa. Kotonakin onnistuu kadottamaan itsensä usein tuonne remontin taakse huoneeseensa. Lauantaina kuitenkin huomasi taas, että kyllä niitä poikia piisaa. Ainakin lompakko sen kertoi.

Kärkkäiseltä parit kengät. Toiset sisäpeleihin ja toiset ulkopeleihin. Toppahousut ja parit colleget. Kolme paria toppahanskoja. Kiitos ja kassalle.

Viikonloppu on ollut täynnä melkoisen upeaa ulkoilusäätä. Kaapoa juoksutettiin tänään kunnolla pallon kanssa. Kaapon pallo vaan ei ole enää ihan pyöreä, liian monta hampaaniskua kyljessänsä.

12-vuotiaalla testauksessa uudet vaatteet. Toimii ainakin koiran kanssa peuhatessa.

Viedessäni puutarhakalusteita aittaan talvisäilöön tein löydön. En muistanutkaan, että sinne oli jäänyt tällainen ovenraato kun muut ovet matkasivat ammattikoululle kunnostukseen. Raahasin raadon pihalle ja poistin molemminpuoliset kovalevyt.

Kaunis peiliovi on kyllä tuhottu melkoisen totaalisesti jonkun tollon toimesta. Ovessa ei ole mitään vikaa, tai ei siis ollut ennen pois sahattua palaa. Aamuisen televisio-ohjelman innostamana päätin, että raadonriekale saa arvoisensa uusiokäytön. Alaosa sirkkelillä irti yläosasta ja pystysuunnassa kahtia. Ja tadaa, siinähän on oikein kivat tuvan ala-kaapin ovet. Yläosallekin hiukan sirkkeliä. Miljoonakaapista pari naulakon koukkua, ja tadaa, siinähän on sievä maalaisromanttinen naulakko.

Sehän nyt ei ole kuin pikkujuttu, etten minä niitä hommia osaa tehdä, mutta onhan se kiva työllistää miehensäkin. Sitä paitsi, hänellä on työturvallisuuskortti ja minulla ei ole.

Ja turvallisuus ennen kaikkea.

Suunnitelmat ovat kuitenkin loistavat. Kyllä noilla ohjeilla nyt yksi ovipari ja naulakko syntyy. Sivutuotteena ehkä se kaappikin.

Ai kun mä olen hyvä ideoimaan!