Tai hulluuteen. Mies ainakin on sitä mieltä kunhan tulee töistä kotiin. Vein eilen kierrätyskeskukseen säkillisen tavaraa joka ei mennyt kirpparilla kaupaksi ja samalla matkalla törmäsin neljään kaunottareen. Jäin kuitenkin miettimään, että värillä on väliä ja lähdin tyhjin käsin kotiin. Iltasella kaunottaret kummitteli mielessä. Milloin valkoiseksi maalattuina, milloin pähkinän sävyisiksi petsattuina ja lakattuina.
Mutta mikä urakka, ei viitsi, ei jaksa. EI, pakko ne on hakea.
Nuo sorvaukset ei vaan jättäneet sieluani rauhaan, olen ihan heikkona niihin. Ajatelkaa nyt mitkä tuolit. Muoto uusrenesanssia, valmistettu todennäköisesti 1970-luvulla, oikeasta puusta. Ei viilua eikä vaneria tai lastulevyä. Valmistaja kotimainen, toiminut täällä omassa kotikunnassa! Ja sorvatuista tuoleista olen aina haaveillut. Hyväkuntoisten aitojen 1890-lukulaisten hinta vaan on aina mun kukkaron ulottumattomissa. Nämä eivät olleet. En edes kehtaa sanoa mitä maksoivat. Lakan alla muhiva vihreä ei nyt tosiaan ole lempivärejä, mutta viis siitä.
Peffankin alle oikein hyvät ja ennenkaikkea tukevat. Ei huoju eikä nitku. Vähän rättiä kun näyttää niin saa käyttöön heti. Ai mihin käyttöön? No, en minäkään tiedä. Ostoslistalla kun oli yksi patakaappi tupaan.
Eihän muille käy näin, eihän?
Mulle käy aina noin. En tosin aja edes kotiin miettimään, vaan teen kaupat. Toivon samalla olevani isommalla autolla, että saan tavarat heti kotiin. Tarvittaessa ajan omallani vaikka polvet suussa ja ykkösellä, että taakse saa ängettyä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman suurta.
VastaaPoistaUnhohtui, että tuolit on tosi hienot!! Miltäköhän ne näyttäisi sellaisena kerman värisenä... Sellaisena, jossa olisi kunnon pisara keltaista...
VastaaPoistaNanna: Ihanaa :) Nuo mahtui juuri ja juuri mun Puntoon kun oli mukana yksi lapsi istuimessaan. Mukava kun ei tarvinnut soitella miehelle, että yks pikku juttu, viittisitkö TAAS noutaa muutaman tuolin... Voi olla että ne on helpompi maalata, lakan täydellinen poistaminen noista uurteista tulee olemaan melko haastavaa.
VastaaPoistaEhhehhee, hyvä että muutkin ovat joskus moisessa tilanteessa. :D
VastaaPoistaKauniit! Minä aina ostan ensin ja sitten mietin ;)
VastaaPoistaKuule, monta kertaa täytyy ostaa jotain mikä jää vaivaamaan, vaikka sitä ei OIKEASTI tarviskaan;) Hyvän ostoksen kyllä teit :)
VastaaPoistaSissi, Mari ja MaMMeli: Upeaa! En ole ainut jolle käy näin :D Yleensä mä en edes mieti, mutta nyt kävi vaan joku hairahdus.
VastaaPoistahei täällä ilmottautuu yksi samanlainen "hullu" mun kyytiin tarttuu aina vaikka mitä ja kun tulee osteltua vielä muillekin kuin itselle
VastaaPoistaKun sitten törmää tuollaisiin ihanuuksiin ei kun kyytiin
Hyvät kaupat olet tehnyt.. varmaan hintaahan et meille kertonut
Adveliina: En kertoillut hintaa :D Ei ollut paha, vitosen kipale.
VastaaPoistaNo en yhtään ihmettele vaikka kummitteli yön...kyllä mullekki oie tollaset tuolit kelvanneet ja noin halvalla! Onnea siis uusista tuoleista!
VastaaPoistaKyllä käy. Juuri noin. Meillä on sitä varten kaksi navettaa, että jonnekin saan sullottua kirppislöytöni, jotka vain huutavat ja pakottavat minut ostamaan itsensä:P
VastaaPoistaKäytiin kesällä kaatopaikalla, mistä EI saanut ottaa tavaraa. Otin silti (:D) kaikenlaista pientä. Mies ei kuitenkaan antanut mun ottaa neljää metallituolia, koska olisi kuulemma ollut aika noloa kuskata niitä sieltä ulos....Olen siitä asti harmitellut, että kuuntelin miestäni! Miehet ei katsos tiedä oikeasti näistä "sydämen asioista" mitään:P
VastaaPoista