Meillä meinasi olla koulujen alettua ihan kaamea huuto. Kuopus ei millään voinut ymmärtää miksi hänelle ei tule läksyjä, mutta isoveljelle tulee. Kuopus nyt ole edes koulussa, mutta ei sillä ollut mitään väliä. Joka päivä renattiin samasta aiheesta. Siinä alkoi jo kärsiä koululaisen läksyihin keskittyminenkin.
Kunnes tajusin valjastaa siskoni apuun. Kysyin olisiko heidän kouluunsa jäänyt yhtään ylimääräistä ja vanhentunutta läksykirjaa. No löytyihän sellainen. Samainen työkirja jota esikoisemme on aikoinaan tehnyt. Nyt meillä on tyytyväinen poika ja ekaluokkalainen saa tarvitsemansa hiljaisuuden ja rauhan keskittyäkseen läksyjen tekoon.
Oma läksykirja on muodostunut tärkeäksi opukseksi. Sitä väritetään ja "kirjoitetaan" huolella ja suurella keskittymisellä.
On se vaan joskus helppoa saada lapsi tyytyväiseksi.
Ihanan keskittynyt ilme tuossa alimmaisessa kuvassa! On se hyvä, kun läksyjen teko maistuu jo ennen koulua :)
VastaaPoistaIhana ratkaisu ongelmaan!
VastaaPoistaHehee, hyvin kävi loppujen lopuksi! Meillä kans esikoululainen heiluu isonveljen vanhan kirjan kanssa. Hyvä että on tullut kirjat säästettyä.
VastaaPoistaVauhtivekaroiden äiti: Toivottavasti maistuu vielä koulussakin :)
VastaaPoistaVekarus: Helppo ja halpa :)
Sissi: Hyvin kävi ja sai vielä ikioman opuksen :)
Ihana pikku läksyjentekijä :)
VastaaPoistaOn se tärkeä juttu, että on omat läksyt ja se on niin pienestä kiinni; kuten huomasit.
Kummipojan pikkusisko sai hepulin kun isommat lapset lähtivät kouluun ja hän itse oli vasta 3-v. eikä tietenkään päässyt mukaan. Hän seisoi eteisessä reppu selässä valmiina kun sisko ja veli lähtivät kouluun :)
Kirsikka
Voi pientä:)
VastaaPoistaLuksukin haluaisi jo kouluun mutta niitä läksyjä ei kuulemma sitten ota (yritin selittää, että ne läksyt ei ole mikään "jos herran aikatauluun sattuu sopimaan" -juttu, mikä sai kaverin vielä läksyvastaisemmaksi;)
Voi kun hienoa, olispa noin ahkera ja keskittynyt sitten kun se on arkista totta.
VastaaPoistaFelix sai kirjakaupasta sellaisen lasten tehtäväkirjan, joka on värityskirjasta vähän jalostuneempi muoto. Sen keskittyminen ei vaan oikein vielä riitä. Se hyppisi sivulta toisella ja suttaisi jokaiseen vähän jotain, kuin että tekisi ensin yhden loppuun.
VastaaPoistaMuistan, että itse rakastin kaikkia tehtäväkirjoja, mutta taisin olla vähän vanhempi siinä vaiheessa kuitenkin.
Kirsikka: Meidän aamut pelasti kerho kerran viikossa, sinne pitää lähteä reppu selässä ja repussa pitää olla oma penaali.
VastaaPoistaNina: Meidän ekaluokkalaisella taitaa olla vähän sama käsitys :D
tyttötiimi: Samaa toivon :)
Nanna: Semmoisia olen ajatellut hankkia kuopukselle kun kerran näköjään niistä tykkää. Kyllähän se tuonkin kirjan teko meinaa mennä aikuisen silmissä suttaamiseksi, mutta menkööt. Toisella on niin riemu tehdä omaa kirjaa :)
Kyllä meillä on ollut ihan samaa vääntöä;)) Suloisia poikia sulla kyllä on♥
VastaaPoista