torstai 2. syyskuuta 2010

Seitsemässä vuodessa sen opin.

Näissä kotiäitivuosissani on ollut yksi kompastuskivi, oikea pakkopulla. Se ruuanlaitto. Inhoan sitä, en pidä siitä, en osaa. Viime talvena sen hoksasin, mähän alan osata, jopa nauttia ruuanlaitosta. Sehän onkin ihan kivaa. Kivat vaan siinä, että se töihin lähtö on ihan oikeasti edessä vuoden päästä. Just kun mä opin homman. Ei se mitään, nyt nautitaan täysillä. Välillä ollaan jopa se pullantuoksuinen äiti. Tai ainakin sämpylän tuoksuinen.
Lasten suurta herkkua (tai koko perheen) on oman maan sämpylät. Nimi ei valitettavasti ole ihan oikein, sillä omatekoista niissä ei ole kuin leivonta. Vaan hyviä ne on. Pitää vain käyttää oikeaa voita. Sanoisin, että se on monesti sen onnistuneen ruuan takana. Kannattaa ainakin kokeilla. Tänään sämpylöiden seurana oli ihan ehtaa makaronilaatikkoa ja salaattia. Tomaatit ja kurkut tietysti omasta kasvihuoneesta. Niiden suhteen on oltu jo melkein pari kuukautta omavaraisia. Eikä tomaattien osalta loppua näy ellei yöpakkaset iske.
Essu (kuopus lausuu hessu) minulla on päällä ainaa ruokaa laittaessa. Ja tiskatessa. Jopa siivotessa tai puutarhassa. Eikös se aika perinteisesti kuulu maalaisemäntien asusteisiin. Vaikka kotivaatteissa täällä luuhataan, niin tykkään suojata nekin. Ylimmän kuvan hessu on Prismasta. Niin romanttinen. Toinen hessuni on myös Prismasta, ihanan turkoosi. Uusia hessuja pitää ostaa aina välillä. Ne vanhat käytän sitten loppuun entisöinnissä ja maalatessa.

Linkityskin muuten taas onnistuu. Olen ottanut käyttöön bloggerin uusimman version. Vähän tämä vaatii vielä harjoitusta.

Ruokaisaa viikonloppua!

18 kommenttia:

  1. Mut hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. =)
    Ja eikös sitä ruokaa joudu tekemään sittenkin vaikka käviskin töissä?

    VastaaPoista
  2. Rakastan kotiäitiyttä, vaikka välillä tuntuukin, että helpommalla pääsisi töissä käymällä :) Onneksi minulle on tulossa vielä jatkoaikaa!

    Kaunis essusi onkin.

    VastaaPoista
  3. Minttu: Joutuuhan sitä, mutta sitten siihen saa osallistua nykyistä enemmän tuo perheen toinen aikuinen. Ja sitten aion ihan huoletta käyttää puolivalmiita ja valmiita ruokia. Pitkistä työmatkoista johtuen meillä ollana kotona vasta viiden jälkeen ja jos siihen alkaa ympätä ruuanlaittoa pitkän kaavan mukaan, niin saakin mennä heti nukkumaan :)

    Helena : Kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Helena: Minäkin rakastan olla kotona. Nyt se on entistä mukavampaa kun olen sinut tuon ruuanlaiton kanssa. Mulle ei ole jatkoaikaa luvassa :)

    VastaaPoista
  5. Minulle tuli nälkä :) Ihanat sämpylät, ruuat ja Hessut.

    Kyllä ruuanlaitossa on semmoinen toisto ja tarve , ettei aina ole sillä tuulella että innolla vastaisi keittiön kutsuun ;) Välillä nään vaivaa enemmmän ja toisinaan sallin itselleni helpompia tapoja. Säilyy siten jonkin moinen tasapaino.

    Nyt lähden koluamaan keittiönkaapeista aamiaista. Hyvää perjantaipäivää sinulle.

    VastaaPoista
  6. Tosi on että oikean voin kanssa tulee parempaa ruokaa. Ja miten hyvältä maistuvatkaan tuoreet sämpylät oikealla voilla, nam! :)
    Kaikessahan on omat hyvät ja huonot päivät, niin myös kotiäitiydessä. Itsekin siitä nautin, tuo ruoan miettiminen vain on usein haastavaa. Täytyis tehdä ruokalista parille viikolle niin ei tarttis joka päivä miettiä mitä tekis.

    VastaaPoista
  7. Vai hessu! Tuota samaa kuosia katselin Prismassa.

    Nauti kun kerran nyt osaat! Minä en osaa vieläkään, joten meillä syödään pakkopullaa silloin kun minun on pakko laittaa ruokaa...

    VastaaPoista
  8. Voita sen olla pitää ruuan laitossa! Leivälle tosin teen itse levitettä voista, ruokaöljystä ja vedestä. Levittyy paremmin leivän päälle, eikä ole lisäaineita. Ai niin, ja maistuu paremmalta kuin kamala kaupan margariini!

    VastaaPoista
  9. Minullakin suurin kompastuskivi kotiäitiydessä on ollut juuri ruoanlaitto.

    Pikkuhiljaa se tosiaan alkaa sujua, perusruoat onnistuvat jo hyvin, mutta sämpylät/pullat ovat kyllä edelleen golfpalloja :)

    VastaaPoista
  10. Hehee, mainiot hessut! :) Ja ihanan näköiset pöperöt. Joko saa tulla syömään? :P

    Toi ruoanlaitto on mullekin hiukan sellaisen viha-rakkausjuttu... Jos joku kertois mulle joka päivä, mitä ruokaa teen ja hommais aineet valmiiksi, se olis ihan kivaa. Mutta mun mielestä juuri se ajatustyö on kaikista tyhmintä, ku ei vissiin joka päivä voi syödä jauhelihakastiketta tai nakkikeittoo... ;)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  11. Mä voin suoraan tunnustaa vihaavani ruoanlaittoa. Välillä kyllä innostun, mutta se kestää sitten vain viikon verran. Olen myös tosi huono keksimään mitään reseptejä omasta päästä ja niinpä meillä syödäänkin aika paljon samoja juttuja. Lämmintä ruokaa tehdään myös vain kerran päivällä, lounaaksi. Valmistan kerralla isomman satsin ja pakastan siitä pieniä annoksia Joakselle iltaruoaksi. Toisaalta teen kyllä sitten kaiken alusta asti itse ja luomu raaka-aineista. Puolivalmisteita me ei käytetä, eikä mikroakaan lyödy. Ennen perhe-elämää tein ruokaa ehkä kerran kuussa ja muun ajan elin salaateilla, jugurtilla ja voileivillä :)

    Leivontaa taas rakastan ja voisin tehdä vaikka joka päivä pullia ja kakkuja :)

    VastaaPoista
  12. Marie Elisabeth`s rum: Sinulla onkin aikainen aamupala :) Meillä on kerrankin lapsilla sellaiset lukujärjestykset, että saavat nukkua aamulla ihan reilusti. Mukavaa äidistäkin :)

    -pm-: Mulla on tallessa tammi-ja helmikuun kalenterit joissa on merkattu jokapäivälle päivän ruoka. Sen otan heti käyttöön kun tupa on valmis. Helpottaa hommaa kummasti :)

    Vekarus: No en mä mikää pro ole vieläkään :D Hessut oli Prismassa -50% niin päätin tarvita uudet.

    Sissi: Tuo itsetehty "voi" kuulostaa hyvältä. Täytyy joskus kokeilla. Leivälle meillä käytetään nykyään Oivariinia.

    Vauhtivekaroisen äiti: Lohdullista että on muitakin joita ruuanlaitto ei kiinnosta. Mulla on ihan huippukokki siskona, opettaa monta juttua minullekin ihan kansankielellä joten pullatkin alkaa olla jo aika hyviä :D

    Päivi: Meillä varmaan muuhun perheeseen uppois jos olis nakkikeittoa joka päivä :D Vaan eihän se ihan niin onnistu. Väillä makaronilaatikkoakin :D

    Saara: Mä salaa joskus haaveilen ajasta ettei lapset asu enää kotona. Sitten minäkin elän vain salaatilla, jugurtilla ja leivällä :)

    VastaaPoista
  13. Tama se on ianikuinen kompastuskivi, etta mita tanaan syodaan. Mun pitaa sen lisaksi pakata lapsille kouluun evaat ja valipala. Paa vain sauhuaa, kun yrittaa keksia jotain maistuvaa ja terveellista. Ja kouluun tietty myos sailyvaa. Aika usein syovat sitten voileipia. Suomalainen kouluruokailu on kylla huippujuttu! Ihanat hessut, siis essut!

    VastaaPoista
  14. Johanna: Minäkin kiittelen kouluruokaa. Ja ihan uskomatonta miten hyvää sen on tuolla isompien, opiskelijoiden puolella. Peruskoulu voisi ottaa sieltä vähän mallia vaikka ihan hyvää ruokaa tarjoaakin. Minä en pääse laittamana kuin kuopuksen kerhoeväitä kerran viikossa. Se on aina leipää :)

    VastaaPoista
  15. Olen ymmartanyt, etta kaikki eivat ihan tyytyvaisia ole suomalaiseen kouluruokailuun ja parantamisen varaakin on. Kai sita aika pienella budjetilla tehdaan, mutta on se ihan toista kuin taalla.

    VastaaPoista
  16. Kiitos lohduttavista sanoistasi - ilmankos meillä mies kokkaa,muttei kerrota sitä hänelle;-);-)mä en jaksaisi enää kauhan varteen, liian hyvälle olen oppinut. Kotona olo oli ihan kivaa, mutta tosiaan se ruokalistan laatiminen ei..

    Hyvää viikonloppua teidän poppoolle ja makuisia hetkiä!

    VastaaPoista
  17. Johanna: Meillä ollaan pääosin tyytyväiisä. Lapsia vain on nyt kolmessa eri koulussa ja täytyy sanoa että eroja on. Mutta ei valiteta :)

    Aamunkukka: Mullekin sopisi kokkaava mies. Kyllähän tuo kokkaa etenkin viikonloppuisin, mutta arkisin on järkevämpää minun kokkailla kun kerran täällä hellan ääressä olen. Vielä :D
    Mukavaa viikonloppua teidänkin poppoolle!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)