Tarjotin oli tyrkyllä kierrätyskeskuksessa kolmella eurolla. Eka ajatus oli, että nätti mutta ei tuo meille käy. Toka ajatus oli, että voishan se olla kiva. Kolmennella ajatuksella nappasin mukaan.
Kotona tuntui ihan samalta, ei se tarjotin ole mun juttu. Nakkasin sen kirpparikasaan ja unohdin. Kunnes törmäsin siihen tänään uudestaan. Enkä raaskinut hinnotella tarjotinta kirpparille. Kyllä se saa jäädä meille.
Tarjotin on kaunis käsinmaalattuine kukkineen. Taitaa olla alkuperältään venäläinen. Minulla on samanlainen tarjotin pienempänä ja siinä on takana hintaleima venäjäksi. Tässä isommassa ei ole mitään merkintöjä. Iso koko olikin syy miksi tarjotin lähti mukaan. En ole ennen nähnyt näitä ruusutarjottimia näin suurina. Ja jos ei sille muuta käyttöä löydy niin tehdään siitä vaikka tupaan muistitaulu.
Hyvä, että olo on jo parempi!
VastaaPoistaIhana tarjotin! Alempaan postaukseen viitaten, minäkin haluan jo keittiön takaisin... ;)
VastaaPoistaVekarus: Juu on tämä näin mukavampaa :)
VastaaPoistaMari: Postaus kyllä voisi ola aiheesta saamattomuus ja muistamattomuus. Saamani tunnustus on vieläkin laittamatta blogiin, mutta kyllä se on tulossa :)
Keittiö alkaa olla mun silmissä aika arvostettu juttu!
Hanki jostain matala kukkapylväs, maalaa mustaksi ja tee tuosta pöytälevy. :)
VastaaPoistaVoih, mulla on noita tarkottimia isoja ja pieniä, mutta reunat on koristeellisemman malliset...
VastaaPoistaJa minä repesin sun vuodatuksella tai no tuohon G kohtaan....hmmm....ja sulla oli niin paha mieli...olen pahoillani....ja hyvä jos mieli on kohentunut...täällä varmaan huomaa että "äiti on vähän väsynyt" tässä päässä...*halaus* ja anteeksi...
Anonyymi: En taida raaskia tehdä pöytää :)
VastaaPoistaMi-Ma: Hmm, vakava paikkahan se on kun kuolo korjaa gerbiilin. Pitää suhtautua asian vaatimalla vakavuudella, järjestää hautajaisia ja muita asiaankuuluvia juttua. Hengissä tuo kyllä vielä on :)
Halaus sinnekin <3