Marjat olivat suuria ja niitä oli paljon, ainakin silloin lapsuudessa.
Omatkin lapset ovat päässeet maistelemaan samaa herkkua. Heinään mansikat eivät oikein tuppaa ehtiä, sillä niin kiire ne on saada suuhun. Saatikka sitten kotiin ja kulhoon asti. Hyviä ne ovat näinkin. Sateettomalla säällä meillä onkin jokapäiväinen rutiini kiertää läpi pihapiirin mansikkapaikat. Aina on jossain kohtaa kypsiä. (Pojat ovat itse aamulla valinneet vaatteensa, kuopuksella helteiseen tyyliinsä vain paita ja kalsarit.)
Herkullisia, vai mitä. On näitä muutama riittänyt äidinkin suuhun, yhtenä päivänä maisteltiin jopa muutama kypsä mustikka. Kuopus tykkäsi, mutta 5-vuotias ei.
Myö käytii tuosta kanavan reunasta poimimassa jokainen kulhollinen metsämansikkaa, siis ihan hirveät määrät oli siellä. Huomasin että meijän pihallakin ois mutta ei ihan niin paljon että ihan kulhollisia saisi täyteen.
VastaaPoistaAnoppini on myös henkilöstöravintolassa töissä. Hän kerää joka kesä ahomansikoita heinänkorteen ja pakastaa sellaisenaan. Talvella, kun firman johtajat tuovat edustusvieraita syömään lounasta, jälkiruoan koristeeksi laitetaan näitä "mansikkavartaita". Vieraat ovat olleet aina aivan otettuja ja innostuvat yleensä muistelemaan lapsuuden ahomansikkasaaliita.
VastaaPoistaAnoppini on myös meidän lapset opettanut ahomansikoiden keruun saloihin. Tytöthän tykkää!!!
Tuli ihan oma lapsuus mieleen ja mansikan maku suuhun tästä kivasta jutusta! Meilläpäin kasvoi myös mesimarjoja, joista pidin vielä enemmän. Onko tuttu sulle? En ole enää nähnyt niitä missään, ja luulen että se marja vaati kasvaakseen kunnon lehmähaan, ja niitä ei enää oikein missään näe. Mutta olivat hyviä myös....
VastaaPoistaHeidi: Olettepa osuneet hyville apajille, meidän pihasta ei ihan kulhollisia saa, ainakaan tänä vuonna.
VastaaPoistaTiina: Tuo on loistoidea, täytyy ehdottomasti laittaa mieleen!
Tarleena: Ei ole mesimarja muuten tuttu kuin nimenä ja kuvina, maistanut en ole koskaan. Mukava kyllä olisi maistaa ja vaikka kasvatustakin kokeilla. Sä muuten jos haluat voisit tehdä jutun miten onnistuu kasvattamaan hyvät vadelmat. Minä ainakin tyrin ekat istutukset.
Hyvä idea Katja, pitää laittaa mietintään. Se onkin aika iso aihe kirjoitettavaksi. Mutta ehkä sitten kun sato alkaa kypsyä, niin niistä voisi tehdä juttua.
VastaaPoistaKaikki lähtee juuri siitä istutuksesta... Pitää olla riittävät taimi- ja rivivälit.
Tarleena: No arvaas missä mentiin heti pieleen..., no siinä taimi- ja rivivälissä. En taida kehdata edes kuvaa laittaa.
VastaaPoista