lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lapsuuden kesien ahomansikat.

Lapsena vietin kesäisin paljon aikaa maalla, joko mökillä tai mummon luona äidin syntymäkodissa. Lapsuuden kesiin kuuluivat ehdottomasti aho- eli metsämansikat. Niitä kerättiin heiniin ja tuokkosiin, syötiin suoraan maasta tai maidon ja sokerin kera. Miten makeita ne olivatkaan! Marjat olivat suuria ja niitä oli paljon, ainakin silloin lapsuudessa.

Omatkin lapset ovat päässeet maistelemaan samaa herkkua. Heinään mansikat eivät oikein tuppaa ehtiä, sillä niin kiire ne on saada suuhun. Saatikka sitten kotiin ja kulhoon asti. Hyviä ne ovat näinkin. Sateettomalla säällä meillä onkin jokapäiväinen rutiini kiertää läpi pihapiirin mansikkapaikat. Aina on jossain kohtaa kypsiä. (Pojat ovat itse aamulla valinneet vaatteensa, kuopuksella helteiseen tyyliinsä vain paita ja kalsarit.)

Herkullisia, vai mitä. On näitä muutama riittänyt äidinkin suuhun, yhtenä päivänä maisteltiin jopa muutama kypsä mustikka. Kuopus tykkäsi, mutta 5-vuotias ei.




klo

6 kommenttia:

  1. Heidi4. heinäkuuta 2009 klo 19.04

    Myö käytii tuosta kanavan reunasta poimimassa jokainen kulhollinen metsämansikkaa, siis ihan hirveät määrät oli siellä. Huomasin että meijän pihallakin ois mutta ei ihan niin paljon että ihan kulhollisia saisi täyteen.

    VastaaPoista
  2. Tiina4. heinäkuuta 2009 klo 20.29

    Anoppini on myös henkilöstöravintolassa töissä. Hän kerää joka kesä ahomansikoita heinänkorteen ja pakastaa sellaisenaan. Talvella, kun firman johtajat tuovat edustusvieraita syömään lounasta, jälkiruoan koristeeksi laitetaan näitä "mansikkavartaita". Vieraat ovat olleet aina aivan otettuja ja innostuvat yleensä muistelemaan lapsuuden ahomansikkasaaliita.

    Anoppini on myös meidän lapset opettanut ahomansikoiden keruun saloihin. Tytöthän tykkää!!!

    VastaaPoista
  3. Tarleena4. heinäkuuta 2009 klo 23.51

    Tuli ihan oma lapsuus mieleen ja mansikan maku suuhun tästä kivasta jutusta! Meilläpäin kasvoi myös mesimarjoja, joista pidin vielä enemmän. Onko tuttu sulle? En ole enää nähnyt niitä missään, ja luulen että se marja vaati kasvaakseen kunnon lehmähaan, ja niitä ei enää oikein missään näe. Mutta olivat hyviä myös....

    VastaaPoista
  4. Katja5. heinäkuuta 2009 klo 0.48

    Heidi: Olettepa osuneet hyville apajille, meidän pihasta ei ihan kulhollisia saa, ainakaan tänä vuonna.
    Tiina: Tuo on loistoidea, täytyy ehdottomasti laittaa mieleen!
    Tarleena: Ei ole mesimarja muuten tuttu kuin nimenä ja kuvina, maistanut en ole koskaan. Mukava kyllä olisi maistaa ja vaikka kasvatustakin kokeilla. Sä muuten jos haluat voisit tehdä jutun miten onnistuu kasvattamaan hyvät vadelmat. Minä ainakin tyrin ekat istutukset.

    VastaaPoista
  5. Tarleena5. heinäkuuta 2009 klo 13.17

    Hyvä idea Katja, pitää laittaa mietintään. Se onkin aika iso aihe kirjoitettavaksi. Mutta ehkä sitten kun sato alkaa kypsyä, niin niistä voisi tehdä juttua.

    Kaikki lähtee juuri siitä istutuksesta... Pitää olla riittävät taimi- ja rivivälit.

    VastaaPoista
  6. Katja5. heinäkuuta 2009 klo 19.42

    Tarleena: No arvaas missä mentiin heti pieleen..., no siinä taimi- ja rivivälissä. En taida kehdata edes kuvaa laittaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)