Jotakin uutta, jotakin vanhaa.

Siivoushommat etenee. Oikestaan tämmösiä suurempia juhlia pitäis olla vähintään kahden vuoden välein, tulis nuohottua nurkat tarkkaan, siis oikein erityisen tarkkaan. Meillä kun on vielä joka huoneessa uuni jota lämmitetään talvisin lähes päivittäin, niin nokea ja mustaa riittää. Ja se pölymäärä, mistä sitä oikein tulee, minä kuitenkin imuroin jatkuvasti? Vaan valmistakin alkaa olla. Salin vanhaan valaisimeen sain vihdoin ja viimein ostettua uuden varjostimen. Kuosi on ruudullinen ja ostopaikka Prisma. Pestyt kahvikupit ja lautaset odottavat sunnuntaita puhtaiden kotikutoisten pellavapyyhkeiden alla. Pellavapyyhkeet ovat äitini löytö eräältä kirpparilta. Niitä oli iso kassillinen aivan naurettavaan hintaan. Niistä sitten liikeni osa minullekin. Varsinaisina keittiöpyyhkeinä en näitä raaski käyttää, vaikka ovatkin kuin uusia, ihanan paksuja ja pellavaisia. Juhlien aikaan pääsevät esille ja käyttöön.

(Teini kävi näkökenttätestissä. Testin tulos vahvisti aiemman löydöksen. Alkuviikosta aivosähkökäyrää ja magneettikuvaa. Äidillään on nyt sydän syrjällään, mitä onkaan vielä edessä.)