(Kuvan varpaistaan otti 3-vuotias jolle annoin kameran hetkeksi vapaaseen käyttöön)Siivoushommat etenee. Tänään otin työn alle salin. Imuroin katon, sohvat, lattiat, ihan kaikki. Sohvatyynyt ulos tuulettumaan ja pääliset pesuun. Lattia pesty ja pöytäliinat silitetty. Loppuillan sali olikin lapsivapaata vyöhykettä. Nyt äiti rentoutuu teekupin ja suklaapatukan voimin.
Mutta itse asiaan, viiden vuoden päästä, vuonna 2014 meillä asuu kotona enää pojat. Teiniprinsessa opiskelee, vanhin pojista on yläasteella, keskimmäinen ja kuopus ala-asteella. Mies on työssä lähellä eikä tee matkahommia, minä olen osa-aikatyössä. Vuosi sitten meille jääneet yritysvelat on vielä maksamatta, mutta loppu häämöttää. Sitten emme ole pankin kanssa naimisissa muuta kuin asuntolainan kanssa.
Talo on maalattu ulkoa ja viimeiset remontit alkavat valmistua sisällä. Suunnittelemme aitan kunnostusta. Pihan pioneista on kasvanut valtavia pensaita, joutomaa on raivattu puutarhaksi.
Tärkeimpänä kaikista, teiniprinsessamme neurologiset oireet ovat osoittautuneet vain ohimeneväksi häiriöiksi, ei enää omituisia silmäoireita ja mielettömiä päänsärkyjä ja muuta. Oikeastaan tällä hetkellä tämä on se ainut jolla on merkitystä, muu tulevaisuus saa olla mitä on.
(Asiasta lisää torstaisen näkökenttäkokeen ja myöhemmin tehtävän pään magneettikuvauksen jälkeen)
Toivotaan parasta!
VastaaPoistaToivottavasti kaikki osoittautuu hyväksi teiniprinsessan kanssa! Meillä on myös ollut omat hankaluutemme omamme kanssa, mutta helpottanevat kun ikää tulee... Syynä ollut pari onnettomuutta joihin tyttö on joutunut, ja siksi hänellekin tehdään neurologiset ja psykologiset tutkimukset. Mutta rankkoja nämä ovat myös meille äideille, ja se huoli...
VastaaPoistaVoimia sinulle Katja ja kaikkea parasta prinsessallesi!
Kiitos Vekarus ja Tarleena. Tutkimuksia on tiedossa lisää, onneksi vasta juhlien jälkeen. Toistaiseksi eletään niin että mitään ei ole, mutta katsotaan testien ja kuvien jälkeen.
VastaaPoista