Työpöytää ja uimarantaa.

Minä se sitten käräytin selkäni kun poistin maaleja tästä kummitytölle tulevasta työpöydästä. En kai sitten opi, en millään, etten kestä aurinkoa palamatta vaikka muka näyttäisi, että mitä enemmän ikää, niin sitä enemmän kestäisin. Parikymppisenä paloin heti, eikä silloin tainnut edes olla mitään 50 suojakertoimia. Ruskettunut en koskaan. Nyt rusketun vähän, mutta näköjään palamistakin tapahtuu. Oma moka.

Siskoni tuossa soitteli eräänä päivänä ja sanoi, että jos tulee vastaan kirppareilla tai muualla pieni työpöytä kummitytölle niin osta. Tämä kymmenen euron helmi tuli vastaan kierrätyskeskuksessa. Materiaali koivua, alunperin ollut lakattu, mutta lakkaus joskus poistettu ja maalattu. Kuvasta poiketen kaikki laatikot ovat tallessa, sekä ylhäältä esiin tuleva aputaso, kuvassa ne on poistettu hiontaa varten. Näitä taidettiin ennen sanoa konekirjoituspöydiksi. On tämä vaan upean siro ja pieni. Maali vielä päälle ja sitten laitan teille uutta kuvaa. En kuitenkaan ihan heti, sillä maali toimitetaan siskoltani vasta viikon tai kahden päästä.
Hiontaurakan ja 5-vuotiaan ratsastusterapian jälkeen suunnattiin kotikylän uimarannalle. Ensin maisteltiin kirkolta ostetut herneet ja sitten polskittiin. Uimakuvia ette nyt saa, sen verran oli muitakin pienellä rannallamme etten ottanut kuin herneensyönti kuvia.

Kuopuksen ja 5-vuotiaan syömätyylit. Reilu litra meni hetkessä. Kaksi ostettiin, mutta osa piti jättää siskolle kotiin.

Ai niin, omalta mansikkamaalta syötiin tänään kolme ekaa mansikkaa!!!