lauantai 18. heinäkuuta 2020

Voimien keräämistä

Puutarhassa on nyt jonkinlainen suvantovaihe. Ei pahasti kitkettävää eikä mitään suurempaa keskeneräistä työmaata. Muutaman alueen olen kantannut ja mullannut porkkanoita. Edessä on pari isompaa juttua, niistä lisää lopussa.
Ostin viime syksynä Prisman taimialesta monta valkoisen kiiltoleimun taimea. Kaikki selvisivät talvesta ja ovat aloittaneet kukintansa. Vieressä kasvaa kirjoukonhattua, olin ajatellut että kukkisivat samaan aikaan mutta enpä enää tiedä käykö niin.

 Koska blogi toimii myös muistikirjana ja puutarhakirjanpitona niin kirjataan ylös, että arboretumin kivipenkin tumma keijunkukka on lajiketta 'Obsidian'. Tämä sanotaan menestyvän jopa suorassa auringonpaisteessa ja niin on tehnyt, saa vain pientä varjoa päivän aikana. Vihreä lehtikasvi joka kasvaa kiinni keijunkukkien ylälaidassa on tunnistamaton, tullut tuohon pinkin salvian mukana, salvia menehtyi talveen. Ylempänä kasvaa alkukesästä siirrettyjä Arvilan alkuperäisiä pioneja sekä tummalehtinen syyskimikki.
 Kaupungin puistosta saadut äitienpäiväruusut ovat jatkaneet hienosti kukintaansa. Leikkaan kukkineet varret heti pois jotta uusia kukkia muodostuisi säännöllisesti. Lisälannoitusta en ole antanut sillä näiden kohdalla on lannoitettua pussimultaa.
 Jättiverbenoissa näkyy ensimmäiset nuput. Kunhan kukkivat niin tiedän kasvatanko näitä enää itse, tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa. Ihan hyvin itivät eikä näitä ollut mielestäni vaikea kasvattaa vaikka hitaita olivatkin.
Tässä on suururakka johon kerään voimia. Luumulehdon tulikellukalle ja saksankurjenmiekalle on tullut jaon aika. Kumpikaan ei kukkinut kunnolla ja etenkin saksankurjenmiekka on ryöpsähtänyt vallattomiin mittoihin. Ovat mielestäni kaunis pari yhdessä tuossa reunassa mutta säännöllinen jakaminen ei ole lempipuuhiani. Tulikellukka saa siirtyä lähemmäksi kivireunusta ja kurjenmiekka jatkaa kellukoiden takana. Jos ei voimia löydy ihan vielä niin urakan voi siirtää kevääseen. Toinen urakka on tulevassa alppiruusumetsikössä jossa pitäisi kaivella maata ja vieritellä kiviä. Senkin ehtii keväällä jos ei vielä jaksa ja huvita.

13 kommenttia:

  1. Hyvä, että puutarhassasi on välillä suvantovaihe. Paljonhan olet sen ja navetan eteen kevään ja alkukesän aikana tehnytkin. Nämä lämpimät säätkin hidastavat tahtia, kun paahteessa ei mitään jaksa tehdä.
    Äitienpäiväruusu on kivan värinen ja kukat hauskasti pyöreät. Toivottavasti talvehtii ja ilahduttaa sinua seuraavanakin keväänä. Ikuisuuksia nuo äitienpäiväruusut eivät meillä ainakaan ole selvinneet, mutta muutaman talven yli ihan kiitettävästi.
    Minun jättiverbenakasvatukseni onnistui hyvin ja se on kukkinut jo pitkään. Saattaa olla, että jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Jättiverbena olisi varmaan kauniimpi jonkinlaisessa asetelmassa matalampien kukkien seurana. Yksinään se näyttää vähän hassulta pitkine varsineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon tuli tehtyä että suvantovaihe on tehnyt hyvää eikä paahteessa jaksa mitään muuta kuin olla. istutin ruusut aika matalaan, jos mielin saada ne selviämään niin on kai laitettava uudestaan syvemmälle kun ovat vartettuja. Kiva jos niistä olisi edes parin kesän ilo. Verbena on aika horisko, sojottaa minullakin sinne ja tänne.

      Poista
  2. Minä vielä aamulla istuttelin täyttä häkää mutta aika kuumaksi ilmat äätyivät nyt päivemmällä☀️ Tiistaina sitten näyttäisi onneksi viilenevän niin ei vastaistutetut ihan kärähdä. Sitten voisi itsekin pitää pientä taukoa ja kerätä voimia syksyn istutuksiin. Olen tilannut suursatsin sipuleita ja kuusi uutta pionia Warmedamilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut hyvä istutella kun on kosteaa lämmöstä huolimatta ja sateita on taas luvattu parin päivän päästä. Suursatsi sipuleita ja uudet pionit kuulostavat hyvältä.

      Poista
  3. Hyvä o välillä pitää piäntä taukoa, sitte taas huvittaa ja jaksaa. Voi olla, että kiiltoleimu kerkiää kukkia ennen ukonhattua, vaikka pitkähän kukkiiki. Onkohan keijunkukka sama ku 'Obsidan'. Mullon sitä ja hyvin o kestäny. Mullei jättiverbeena kuki viäläkää. No, kasvatukset meniki keväällä iha plörinäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että on sama kuin Obsidan, molempia muotoja näkyy käytettävän. Mulla jättoverbena lähti hyvään kasvuun kun laitoin sen maahan mutta enpä tiedä onko se nyt niin ihana, kunhan kukkii niin sitten näen millainen on.

      Poista
  4. Välillä on hyvä huilia :) Urakka odottaa myös, vaikka sitä kevättä, jos siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on hyviä urakoita kun voi tehdä silloin kun huvittaa :)

      Poista
  5. Pieni lepo on aina paikallaan. Sitten jaksaa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ainakin näiden helteiden yli on hyvä vain lepäillä.

      Poista
  6. Puutarhalle ja itselleen pitää välillä antaa huilitauko! Jakamishommia riittää, mutta niitä ehtii myöhemminkin:) Minulla menee nyt aika mökillä ja mustikkammetsässä, puutarha saa hetken olla ihan omillaan:) ihania äitienpäiväruusuja!

    VastaaPoista
  7. Suvantovaiheet ovat välillä oikein tarpeellisia, silloin voi nauttia vähän valmiimmasta ja tehdä suunnitelmia (ja kerätä puhtia) keskeneräisempiin kohteisiin. Itsellä on samaan tapaan menossa verkkaisepi jakso ylläpitotöitä, loppukesästä on vielä tehtävä kaivuuhommia ihan olan takaa. Jättiverbena on ollut monen blogissa kaunis, mutta jätin sen kasvatuksen väliin tuon korkeuden vuoksi, sillä en keksinyt luontevaa paikkaa (ainakaan vielä).

    VastaaPoista
  8. Onpas upean värinen tuo keijunkukka! Pitää laittaa nimi muistiin. Heinäkuu on yleensä puutarhan suvantovaihetta, sillä yleensä keskikesällä ei tee mieli häiritä kasveja siirtelemällä ja jakamalla. Minulle iski isnpiraatio tänään ja aloitin uuden projektin, jota olen kypsytellyt jo talvesta lähtien. Aamulla olikin kiva kaivaa, kun taivas oli pilvessä ja tuuli juuri sen verran, ettei ollut ötököitä riesana. Kasveja en kuitenkaan alkanut siirtelemään.
    Minä totesin viime kesänä, että jättiverbenan paikka ei ole kukkapenkissä tai ruukussa itsekseen. Perhoset rakastivat sitä, mutta vähän horiskomainen ulkonäkö ja vaatimattomat kukat tarvitsevat minusta seuraa. Tänä vuonna istutin niitä sekaisin kosmosten, leijonankitojen ja sarvileukoijien kanssa ja se yhdistelmä toimii minusta hyvin. Jättiverbenan kukat ovat myös kestäviä leikkoina, joten aion jatkossakin talvettaa niitä muutaman yksilön perhosten ja muiden pörriäisten iloksi. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)