maanantai 20. heinäkuuta 2020

Alppiruusumetsikön vaiheita

Alppiruusumetsikkö etenee ryömintävauhtia. Pääosin maahan pesänsä tehneen pörriäisen takia joka estää kaivamisen kyseisessä kohdassa.  Säkkien siirtoa toiseen kohtaan se ei estänyt, eikä pihlajien leikkuuta tai ruohon irti nyhtämistä.
 Kaivoin esiin kalliota joka on osin vain hyvin ohuen maan peitteen alla. Takana näkyvä koivu on kaatolistalla, sen ja oikean puoleisen männyn välistä tulee yksi kulkureitti alppiruusumetsikköön. Pihlajat ja koivu peittävät ison siirtolohkareen jota haluaisin paremmin näkyviin. Raivausta siis riittää mutta se tapahtuu vasta kun koivu on kaadettu.
 Kun käännyn ympäri ensimmäisen kuvan kohdasta niin näkymä on tämä. Oikealla kasvaa ensimmäiset kolme alppiruusua. Maassa nököttävä kasa on kuivaa ruohoa jota nyhdin irti kohdista joissa oli ollut muovit peitteenä.
 Männyn alle on istutettu pieni köynnöshortensia. Katteeksi lapsenlapset keräsivät kuusenkäpyjä ja minä kannoin kivet rajaamaan käpyjä, vielä yksi kivi puuttuu kun en muistanut missä on juuri tuohon sopiva kivi. Vannon nähneeni sellaisen jossain päin puutarhaa.
 Rajauskivien ja muovien vierestä tulee kulkureitti arboretumin ja alppiruumetsikön välille. Muovit ovat nyt kaikki uusissa paikoissa hävittämässä heinikkoa.
 Kalliokielot ovat nekin männyn kupeessa. Keskelle istutin mustaseljan vaikka en ole varma onko tämä sille liian varjoinen paikka. Tässä vaan olisi kosteusolosuhteet juuri ne oikeat. Seljan taakse on laitettava vielä yksi tai kaksi muovia peittämään heinikkoa.
Tämä arboretumilta metsikköön päin. Vasemmalla on alue jota aloin muokata lapiolla vaan muokkaaminen jäi lyhyeen. Joku pistävä kimalainen tai ampiainen syöksyi ulos maakolostaan ja samalla hetkellä tuli minullekin vipinää kinttuihin. Niinpä annan kaivuiden olla kunnes syksy on saapunut ja pesintä on ohi. Kuvan keskellä oleva iso kivi tai kallio on kaivettu esiin mutta jätin sen päällä kasvavat puiden juuret paikoilleen, polku kulkee kiven päällä mutta juuret eivät sitä haittaa.

Seuraavaksi pitäisi ehkä merkitä kivet jotka haluan siirrettäväksi metsikön pengerryksiä varten. Kivet on helpointa siirtää traktorilla alueen yläosaan josta saan vieriteltyä niitä alamäkeen oikeille paikoilleen. Puuhaa riittää mutta miten mukavaa puuhaa kun saa taas tehdä uutta aluetta.

19 kommenttia:

  1. Projekteja riittää 😊 Minäkin olen alkanut tehdä rhodo-aletta, yhden atsalean jo istutin keväällä. Raakamaan haltuunotossa on oma hommansa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oma homma, onneksi ei ole kiire vaan voi tehdä rauhassa ja esim. muoveilla peittämällä mikä vie aikaa.

      Poista
  2. Uuden alueen tekeminen on niin ihanaa! Etenkin, jos se on tyystin erilainen paikka kuin edelliset. Kallion esiin kaivaminen tiiviin juurimaton alta on totista työtä, senttimetri kerrallaan. Tuosta on tulossa todella hieno paikka kallioineen ja kivineen! Hauska tuo näkömuistihavainto juuri sopivasta kivestä, mutta mistäpä sitä laajalla tontillane lähtisi etsimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on erilainen, tulee metsää missä pääosassa on ns. värittömät kasvit alppiruusujen kaverina. Kivi löytyi, se oli mansikkamaalla :D

      Poista
  3. Taas hieno projekti sinulla käynnissä! Mielenkiintoista seurata etenemistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on mukava tehdä vaikka valmistumisesta ei ole tietoa.

      Poista
  4. On ihanaa, kun isolla tontilla on paikkoja raivattavaksi kaikille ihanuuksille. Täälläkin kuokka on taas heilunut.

    VastaaPoista
  5. Onnea tälle isolle projektille. Isolla tontilla on monia mahdollisuuksia. Tästä alueesta tulee varmasti upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alue on oikeasti pieni. Silmissäni näen sen upeana, katsotaan vastaako mielikuva todellisuutta.

      Poista
  6. Onpa jännää seurata tämän projektin etenemistä! Huikeita mahdollisuuksia sulla on kyllä runsaasti!

    VastaaPoista
  7. Ehkä se kivi löytyy vielä. Melkein toin mökiltä kasan käpyjä katteeksi atsalealle, mutta jäi sitten käpyjen kerääminen. Ehkä syksy on ihan hyvää aikaa rakentaa metsikköä, kun pörriäisiä on vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi löytyi mansikkamaalta, sitä oli siirretty niin en heti hoksannut. Kävyt on hyviä katteena, männyn käpyjä on myös kerätty talteen.

      Poista
  8. Ooh, tuosta tulee ihana😍 Hyvä tuo muovipusseilla tukahduttaminen niin on helpompaa sitten nyhtäminen. Ja ihania nuo maan alta paljastuneet kalliotkin. Odotan myös siirtolohkareen tapaamista💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukahduttaminen on helpompaa mutta vie aikaa. Ja tuleepahan hetkellinen hyötykäyttö tyhjille multapusseille. Minä niin rakastan tämän tontin kallioita. Ja se siirtolohkare on hieno vaikka ei ole suurensuuri.

      Poista
  9. Aivan ihana alue tulossa. Minulla pisti pari vuotta sitten maa ampiainen käteen tai oli niitä muutamia. Käsi turpoi ja oli viikon kipeänä.

    VastaaPoista
  10. Taas tapahtuu! Pitäisikö minunkin koittaa tuota muovilla peittämistä, jos se helpottaisi rikkakasvuston poistamisessa? Nyt olisi hyvä paikka testaamiseen. Kauanko sinä olet pitänyt muovia paikoillaan?
    Tuosta alueesta tulee varmasti kaunis ja omaleimainen.

    VastaaPoista
  11. Hieno alppiruusumetsikkö on tulossa; kalliota ja vielä siirtolohkarekin! Köynnöshortensia kiipeilemässä männyt juurella on upea näky varsinkin kukkiessaan. Jokunen vuosihan siinä menee, ennen kuin se innostuu kunnolla kasvamaan. Pistävien pörriäisten kanssa saa olla varovainen. Minä olen seuraillut nyt heti pääoven rappusten alle maakoloihin meneviä ampiaisen näköisiä otuksia sillä silmällä, että kannattaako etsiä myrkkyä vai onnistuuko yhteiselo. Näyttäisi siltä, että ovat erakkoampiaisia ja kun rahtaavat toukkia ja muita saalisötököitä koloihinsa tiuhaan tahtiin, niin antaapa heidän tehdä työtään rauhassa. Eivät ole tulleet minunkaan ympärilläni pyörimään, vaikka olen hääräillyt aivan pesäkolojen vieressä. Työn iloa sinne!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)