Kun sataa aina

Nyt on sellainen olo jollaista en toivo mikään kesä. Meillä sataa aina. Ei välttämättä koko päivää mutta juuri niin tiheään etten viihdy pihalla. Kaikki toimet on ajastettava sääennusteiden ja sadekarttojen mukaan ja siitä en pidä. Tykkään kun voin tehdä ja puuhailla oman mielen mukaan, etenkin kun kyse on viimeisistä lomapäivistä ja ensi viikolla alkavat työt ja aikataulut.

Ihmettelin alkukesästä arboretumissa kasvavaa kasvia jonka lehdet näyttivät lehtosalvialta. Kasvi ei kuitenkaan kukkinut silloin kuin muut lehtosalviat. Nyt siihen tuli kukat ja heti tajusin mistä kasvista on kyse, olen laittanut tuohon ranskantulikukan. Paikka on kyllä ihan liian ahdas mutta tätä tuskin kannattaa siirtää, annan vain siementää ja saa itse valita uudet paikkansa.

Havaitsin ruusuorapihlajan kärsineen kovista tuulista, se oli mennyt todella vinoon. Tuimme pienen puun kolmella uudella tuella. Toivottavasti juuristo ei ehtinyt kärsiä tuulen taivutteluista.

Kirjoitan tätä uudella bloggerilla, vanhaan en enää päässyt vaan tuli suora ohjaus tänne uuden puolelle. Nyt näyttäisi toimivan paremmin kun viimeksi vapaaehtoisena kokeiluna. Ainut, että kuvat latautuivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ennen. Arboretumissa pallohortensiat aloittelevat kukintaa.

Tässä koko puska. Kukat ovat ihmeellisesti vain toiseen suuntaan eli katseiden kannalta juuri väärään suuntaan. Olisi hauska tietää miksi. Uuden kasvihuoneen liepeille olen suunnitellut isoa alaa pallohortensiaa, toivottavasti saan tästä jakopaloja siihen mennessä kun suunnitelman toteuttaminen on ajankohtaista.

Keväällä Lidlistä ostettu punakärsämö kukkii. Kasvi on hyvin merkitty etten vahingossa kitke sitä pois kukinnan jälkeen tai ensi keväänä.

Teresanruusu on kestänyt nämä monsuunisateet yllättävän hyvin. Kukkineet kukat on näköjään leikkaamatta pois, ne rumentavat pensasta kuten muitakin ruusuja.

Tässä vielä teresanruusun kukkanuppuja, kukintaa on odotettavissa vielä pitkän aikaa. 

Pääsin eilen käymään ihan sattumalta aivan uskomattomassa puutarhassa. Satuin mainitsemaan, että haaveilen Austin-ruusuista ja tämän puutarhan omistaja kutsui katsomaan Austin-ruusujaan. Olin aivan mykistynyt vaikka kukinnassa olikin suvantovaihe ja osan oli pilannut sade. 'Lady off Shalott' sai polveni notkumaan ja käteni tärisemään. Olen nähnyt ruusun vain Saaripalstan Sailan kuvissa ja nyt kun näin ruusun luonnossa niin voihan elämä miten kaunis se on, ei riitä kuvat eikä sanat. Lajikkeita oli muitakin ne kaikki kasvoivat ruukuissa talvehtien kellarissa. Koko puutarha oli täynnä ruusuja, pensaita ja mitä erilaisempia kasveja. Myös perennoja oli mutta niillä oli selkeästi sivurooli. 

Tunsin kyllä itseni puutarhaharrastajana aika pieneksi siinä puutarhassa. Toisaalta sain inspiraatiota jatkaa oman puutarhan kanssa, vuosien työ tuottaa tulosta, sen ainakin näin.