Vadelmien tuet

Keltaisten vadelmien tuet tulivat elämänkaarensa loppupäähän. Osa niistä oli jo kaatunut, narut olivat poikki ja koko tilanne kaikin puolin surkea. Miehen kanssa emme pitäneet kiirettä vaan odottelimme hyvää ideaa tukien toteuttamiseen. Ja kyllähän idea tuli.

 Hain jokaiseen päätyyn metallisen tolpanjalan ja saman määrän valmiita puutolppia. Nyt puuosat eivät ole maan kanssa kosketuksissa ja niiden pitäisi kestää kauemmin. Jos oikein pitkää ikää haluaa, niin puuosat voi kerätä talveksi pois. Luulen sen kuitenkin olevan liian iso urakka, olen tyytyväinen tähänkin muutokseen. Tolppien välipuut tehtiin täällä kotona ja ne on kiinnitetty ruuveilla.

 Hei hei vanhat ja lahot tolpat. Nämä olivat saviseen maahan upotettuina ja sen huomasi. Kaikki olivat alaosastaan lahoja ja osa meni poikki yhtä helposti kuin tulitikku.

 Toinen muutos oli se, että keskelle ei tehty tolppariviä. Ensin testasimme muutamalla narulla ja miehen keksimällä idealla miten pelkät päätytolpat toimii. Hyvin toimi, ei siis tolppia keskelle.

 Kuva on huono mutta kerron mitä siinä on. Alalangat venyivät liikaa sivuille joten mies taivutteli kuparilangasta koukut jotka pitävät langan kuosissa. Näin saatiin kaunis ja tasainen vadelmarivi.

Tai kaunis ja kaunis. Vadelmat kärsivät pahasti viime kesän kuivuudesta ja versoja on tänä vuonna todella vähän, ei ole ollut vielä koskaan näin heikosti. Tietää vähäistä satoa syksyllä. Vaan nyt on kunnon tuet odottamaan sitä hetkeä, että sää on suosiollinen ja kasvattaa tähän vadelmaviidakon.