Arboretumissa tänään

Ihana ihana puutarhailta. Nielutulehdus on helpottanut ja olo sallii puutarhassa puuhastelun. Mikä tärkeintä, tänään ei satanut illasta. Siispä puutarhaan katsomaan missä tarvitaan eniten puutarhuria. Se ei ollut arboretum mutta sieltä otin eniten kuvia.

 Arboretum on joka kesä aina vain enemmän sen näköinen kuin olen suunnitellut. Puut kasvavat ja nurmikko vähenee.

 Yläkuvan oikeassa laidassa olevan kiven kupeessa kasvaa tämä viime kesänä istutettu esikko. Olisikohan luhtaesikko? Kaunis se on vaikka en muista nimeään tai mistä tuli minulle.

 Japaninruusukvitteni pukkasi kukkia urakalla. Hieno näky joka on sen ansiota, että vihdoinkin sain suojattua tämän kunnolla eivätkä jänikset päässeet syömään sitä talvella.

 No entäpä tämä ihme. Viime syksyn alesta hankittu atsalea 'Tarleena' tekee selvästi kukkia jo tälle kesälle. Ihan uskomatonta. Puutarhaan on tulossa reilun kahden viikon päästä eräs ryhmä vierailulle, toivottavasti Tarleena olisi juuri silloin kukassa.

 Mustaluumu Prunus cistena on pieni pensas mutta kukkii kiitollisena joka kevät. Saapa nähdä tuleeko tästä koskaan puuta täällä II-vyöhykkeellä.

 Virosta tuotuun kartanopioniin on tulossa peräti kymmenen kukkaa. Nyt vain sade ei saisi pilata kukintaa. Taidan viedä varsille tuet heti huomenna.

Yksi arboretumin lempimaisemista on tässä. Etualalla mongolianvaahtera ja sen juurella tarhatyräkkiä.  Mongolianvaahtera muuten sekin kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kukinta on mitään sanomaton vihreä pieni kukka mutta siemenkotien pitäisi olla pinkit. Taustalla kivipuron edessä keltajapaninangervoa ja köynnösruusu 'Pohjantähden' takana kupariheisiangervoja.

Tähän on hyvä lopettaa, syksyn viimeinen istutus oli muutaman alekärhön maahan laittaminen. Tämä yksilö on yksi niistä. Olin ihan varma ettei yksikään jää henkiin. Niin vain jäi, ja alppikärhö 'Albina Plena' teki jopa yhden kukan. Kärhöllä on kova kiire kiivetä jalavan ympärille, ylettää jo liki metriin. Mikä kasvuvoima.