Jo viime kesänä päätin rosariossa tapahtuvasta häädöstä. Rosa pimpinellifolia 'William III' kasvoi kuin maanpeiteruusu ja teki holtittomasti juurivesoja pitkin ja poikin, jopa kivimuurin väleihin. Eikä ryökäle suostunut edes kukkimaan.
Kaivoin ruusun ja miljoona sen juurivesaa pois. Viileällä kelillä oli mukava kaivaa ja uskoisin saaneeni ruusun hyvin pois. Silti täytynee malttaa ja ostaa tuohon hieman parempi ruusu vasta ensi kesänä. Ruusun päätin hävittää vaikka ensin ajattelin sille löytyvän hyvän paikan arboretumista. En ota enää riskiä, että sen sama käytös toistuu.
Otin toisenlaisen riskin. Ostin Byggmaxista halvan kuuden euron alppiruusun ja aloin sen avulla toteuttaa koetta uudesta rodoalueesta. Ensin piti kaivaa maatunutta kantoa ämpärillinen ja toinen ämpärillinen havunneulasia. Alppiruusu tykkää hötöisestä kasvualustasta ja erityisesti jos siinä on mukana hyvin lahonnutta puuta. Sekoitin ämpärilliset hyvään hiekkapitoiseen multaan mitä tuli istutuskuopasta.
Istutuskuoppaan vettä ja sitten alppiruusu paikoilleen. Lisää vettä ja viimeiseksi päälle hyvä kerros osittain maatuneita havunneulasia. Toivotaan tälle pitkää ikää.
Rosarioon olen istuttanut ruusun viereen valkoisen varjoliljan, toistaiseksi siihen on noussut yksi varsi mutta tänä vuonna varsia taitaakin olla tulossa peräti kolme. Hieno juttu.
Ja vielä hienompi juttu on valkoisen varjoliljan siementaimet joita huomasin tänään ensi kertaa.
Joka vuosi jaksan ihmetellä tämän omasta pihasta löytyneen omenapuun siementaimen hienoa väriä. Runkokin on tavallista omenapuuta punaisempi mutta lehdissä se kauneus vasta onkin. Kesän edetessä lehdet muuttuvat tumman vihreiksi ja niissä on enää häivähdys punaista. Muutaman vuoden voin joutua vielä odottamaan tämän kukintaa, taimi on vielä pieni, vasta metrin korkuinen ja jotta siitä kasvaa tasapainoinen puu, pitää sen latva katkaista reilusti joka vuosi.
Ystävältä saatu esikko näyttää taas parasta puoltaa, tai ei sillä edes ole huonoa puolta.
Maanantaina unohdin mainita tärkeän asian. Kuulin silloin ensimmäisen kerran tänä vuonna käen kukunnan. Siitä asti käki onkin kukkunut jatkuvasti, en tiedä lepääkö se edes öiseen aikaan.
Minäkin lisäsin istutusvaiheessa alppiruusuille paljon havunneulasia, oksanpätkiä ja kompostimultaa pohjamaahan. Hyvin ovat siinä viihtyneet. Onpas upea esikko. Mahtava kukinta.
VastaaPoistaMinulla on niin aurinkoinen piha että alppiruusuille on ollut hankala löytää paikkaa. Nyt uusin on istutettu pieneen metsikköön mäntyjen katveeseen, toivottavasti paikka on sen mieleen.
PoistaMeilläkin hävitettiin muutama vuosi sitten iso ruusualue, joka levisi aivan mahdottomasti. Kyllä ne juurakot olivat todella vaikeita lapioida pois! Ja eihän niitä kerralla edes saanut, eli hyvä, jos et heti laita uutta tilalle. Paljon olet jo ehtinyt keväthommia tehdäkin!
VastaaPoistaTähän taloon muuttaessamme pihassa kasvoi ruusua kahdessa kohtaa, sitä yleistä mitä löytyy julkisista istutuksista. Saimme molemmat hävitettyä mutta kova työ siinä oli.
PoistaToivotan alppiruusullesi pitkää ikää. Ruusujen juurivesot voivat olla viheliäisiä. Toivottavasti sait kaikki pois. Hyvin kukkii esikko!
VastaaPoistaLuojan kiitos tein rosarion pohjatyöt kunnolla, pehmeästä mullasta sai hyvin juuria pois ihan vain vetämällä. Ilmankos ruusut ovat siinä viihtyneet, harvassa kohtaa tässä pihassa on niin muhevaa multaa.
PoistaToivon onnea uudelle rodolle ja onnea häiriöruusun pysymiseen poissa siivousta kasvualustasta!
VastaaPoistaIhan ihme ruusu, olen tyytyväinen että kaivoin sen pois ja saan tilalle jonkun paremman ja kasvultaan hillitymmän.
PoistaKaunis esikko. Juurivesat ovat ongelmallisia. Toivottavasti sait kaikki pois. Varjoliljat ovat ihania, vahinko ettei minulla ole niille paikkaa.
VastaaPoistaTuo rosarion varjolilja kasvaa paikassa johon paistaa lähes koko päivän aurinko, nimestään huolimatta varjoliljat kestää hyvin aurinkoa.
PoistaVälillä joutuu antamaan lähtöpassit jollekin kasville tai pensaalle. Oli varmaan viime hetket kaivaa se pois, ensi kesänä olisi ollut jo tiukemmassa.
VastaaPoistaOlen kans poistanut penkeistä muutamia sellaisia kasveja, jotka ovat kuin huomaamatta siellä nyhjöttäneet oikeastaan tyhjänpanttina. Eivät ole edes nättejä, jostakin saatu tai oma siemenkasvatus, joka ei sitten ollutkaan kiva. Nyt saivat häädön ja tilalle jotain kivempaa :)
Oli viime hetket, nyt erotin juurivesat muista ruusuista mutta parin vuoden päästä en olisi enää erottanut. Minä olen myös oppinut että tyhjänpanttina tai muuten vaan huonot reilusti pois.
PoistaNostan hattua urakoinnista. Minä luulin saaneeni kaivetuksi kaikki viheliäisen piikkiset minkälie-ruusun juurakot pois kasvimaan takaa. Nyt lumien sulettua totesin, että ovat mokomat salaa punoneet pari vuotta juoniaan kunnan pusikossa ja alkaneet vaivihkaa vaeltaa takaisin meidän pihaamme kohti. Täytynee käydä kaivelemassa niitä taas sieltä puiden, heinänjuurien ja kivien seasta pois. En ole missään nähnyt niin piikkisiä ruusun versoja! Maanvaiva pahimmasta päästä!
VastaaPoistaLuulisi alppiruusun viihtyvän, jos vielä saa tarpeeksi kosteuttakin. Eikös jossain ole sellainen ohje, että kun käsivarren voi upottaa maahan kyynärpäätä myöten, on kasvualusta alppiruusulle sopivaa? Tuo sinun sekoituksesi ainakin näyttää sopivan hötöiseltä. Itsekin olen alppiruusujen kasvualustaan sekoittanut männynkariketta ja pihdanneulasia yms. "törkyä".
Hieno omenapuun taimi. Joskus sattuu siementaimistakin se napakymppi omaan puutarhaan :) Aurinkoista äitienpäiväviikonloppua!