Paras apulainen

Itsenäisyyspäivä on hyvä viettää joululahjojen ja -korttien parissa. Heti aamupalan jälkeen kaivoin jo hankitut lahjat, lahjapaperit, kortit ja muut asiaan liittyvät tilpehöörit esiin. Salin ruokapöydältä pöytäliina sivuun ja niin oli paketointipiste valmis. Ja kuten arvattu, hommissa pyöri mukana varsin auttavainen apulainen, Jalo Joulutonttu.

 Ensin tarkistetaan että paketointinaru on riittävän kestävää. Tärkeää on myös ottaa mitta jotta narua tulee leikatuksi riittävä määrä.

 Mittausveihe on erityisen tarkkaa. On myös hyvä opastaa paketoijalle kuinka naru kiharretaan. Apuna opastamisessa on siihen tarkoitukseen luodut kynnet. Kato, näin sitten laitat narun tähän paketin päälle.

 Koko apulaisen puuhan ajan emo Alma tarkkaili meitä viereisen senkin päältä. Alman mielestä kissa senkin keskikohdalla on parempi koriste kuin kulhollinen hyasintteja.

Apulainen teki niin kovasti hommia että väsähti kesken paketoinnin. Tonttulakin tämä joulupajan uusin apulainen sai palkaksi uurastuksestaan. Muutama herkkuraksu mahassa oli hyvä vetäytyä keinutuoliin lepäämään. Minä sain paketoida loput lahjat ihan itsekseni.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!