maanantai 12. joulukuuta 2016
Enkelikello
En muista että lapsuudessani meillä olisi kotona ollut enkelikelloa. Jossain sellainen on kuitenkin ollut, sillä kello on ihan selkeästi lapsuuden muistoissani, tai tuttu lapsuudesta. Omaan kotiin enkelikello tuli täksi jouluksi.
Kello pääsi esiin salin senkin päälle, enkelin viereen. Tuon enkelin olen tehnyt jo monta vuotta sitten. Mietin laitanko sitä enää esille sillä enkelin hiukset alkavat olla jo aika takkuiset. Mutta eihän tuota oikein raaski laittaa pois, mekkokin on itse huovutettu.
Kello on käytetty mutta tätä kai myydään vieläkin. Kynttilöitä pitää metsästää jostain lisää, nuo ainokaiset palavat nopeasti. Kellosta puuttui yksi metallilanka joka helähtää kelloja vasten. Sen mies näppäränä väänsi hetkessä rautalangasta.
Hurja hyörinä ja kilkatus alkaa samantien kun sytyttää kynttilät. Sopi hyvin eilisen kolmannen adventin tunnelmaan. Joulu on ihan kohta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä noita on ollut minunkin lapsuudessani. Hyvin ikävä muisto vain tosta kilkatuksesta..........migreeni !!!! Eikä se mitään kun meidän kotiin noita ilmestyi kolme kipaletta. Tiedät hyvin mitä sanoin;: ei kiitos ei meille !!!
VastaaPoistaKomiahan toi sun enkelis on, ihana huovutus.
Ei se kilkatus kuulosta näin aikuisena yhtä kivalta kuin lapsena. Vähän aikaa voi pitää soimassa mutta ei koko iltaa. Kuvassa ei näy mutta enkelin mekkoon on huovutettu mukaan pienen pieniä tähtiä.
PoistaEnkelikello kuuluu minunkin lapsuuteen. Tuo enkeli on kaunis, takkutukkineen kaikkineen!
VastaaPoistaMukavaa joulun odotusta!
Kiitos, rähjääntynytkin enkeli voi olla kaunis.
PoistaEnkelikello on niin kaunis joulukoriste ja on kuulunut myös minun lapsuuteen. Tuo minun täytyy ottaa myös esille :)
VastaaPoistaEnkelikello on kaunis koriste ja niin perinteinen.
PoistaEnkelikello kuului minun lapsuuteen ja löytyypä sellainen minun omasta kodistakin. Ikää varmaan lähemmäs 30 vuotta tällä minun kellollani. Yleensä se jää jouluksi kaappiin kun en löydä enkelikellolle sopivaa paikkaa. Meillä on liian vähän tasoja.
VastaaPoistaEnkelikello löytyy minunkin lapsuudestani ja myös omista joulukoristeista. Lapsrna tykkäsin enkelikellon helinästä. Nyt en ota sitä enää edes esille. Tai jos otan, sytytän ensin kaikki kynttilät ja käyn pian sammuttamassa yhden kerrallaan, pian myös sen viimeisen. Etenkin neljällä kynttilällä kilkatus on niin kiivastahtista, että se alkaa hermostuttamaan. Ehkä pitäisi kokeilla, mikä vaikutus on muutaman vuoden tauolla.
VastaaPoistaEnkeliksi on kaunis. Usein vanhat joulukoristeet saavat vähän kolhuja ja nuhraantuvat, mutta silti ne haluaa ottaa esille. Niihin sisältyy enemmän tunteita, kuin moneen muuhun esineeseen.
Enkelikello on varmasti yksi yleisimpiä ja perinteisempiä tunnelman luojia kautta vuosikymmenten. Meiltäkin sellainen löytyy.
VastaaPoistaKaunis enkeli ja ajan patinahan vain lisää sen lumoa.
enkelikello kuuluu meidänkin jouluun..:)
VastaaPoistaEnkelikello on ihana, vaikka kilkattaakin. Lapsuudesta se on tuttu ihmeellisyys. Meillä on kuitenkin nykyään kotona kissakello ;) vastaava idea, mutta se on hopeanvärinen ja enkelien sijasta siinä pyörivät kissat. Löysin sen muutama vuosi sitten joulumyyjäisistä :D
VastaaPoistaEnkelikellon kilinään muistan itsekin pienenä rauhoittuneeni. – Taidamme olla suurin osa kommentoijistasi samaa ikäluokkaa tai ainakin lähellä. Nostalgiset koristeet ovat parhaita. Rähjääntyy sitä enkelikin, matkan ja maailman melskeessä. Meillä nostetaan joka joulu niinikään lasten - kaikki jo 30:n paremmalla puolella ja perheellisiä - tekemiä rimpulatonttuja, silmäpuolia ja siipirikkoja enkeleitä piirongin päälle ja sitten fiilistellään niitten äärellä. Monta mukavaa joulumuistoa on siinä tullut pintaan.
VastaaPoista