Kissan puutarhavuosi

Hei kaikille faneille. Oon Iines, Arvilan kuningatar. Sain Rikkaruohoelämää-blogin Juusolta haasteen kertoa kissojen kielellä eri vuodenajoista, kiitosta vain. Päätin että muut ei vastaa koska kaikki maat ja mannut ympärillä on mun, oon niiku muitten boss.

 Mulla on semmonen kiva puutarhapalvelija, ihmiset käyttää nimeä Katja. Se pyys kaivinkonekuskii jättää arboretumin laidalla tämmösen kiven josta voin katella myyriä. Täs on just sopiva koloki mua varten, kuvassa makaan just siinä. Etenkin keväällä kivaa puuhaa ku aurinko lämmittää kiveä.

 Ai mut pitiks täs haastees esitellä puutarhaa eikä kissoja? No sit täs ois jotain tulppaaneja kuten puutarhapalvelija noit kutsuu. Mä joskus pureskelen niitä mut ei ne oo yhtä hyvää ku tuore ruoho. Mut tulppaanit on aika kivoja mun kaunista turkkia vasten kuvattuina, vai mitä. Nyt tulppanit on viel kivoja kun niiden välissä voi käydä vessassa, sit ku ne kasvaa niin vessa-asiat hankaloituvat.

 Kesällä mä tykkään tähystellä tos kivimuurilla jonka puutarhapalvelija tilas vain mua varten. Sitäki oli kaivinkone tekemässä, niin isoista koneista en pidä. Piti olla piilossa kun se jyrisi mut hyvä muuri tuli mulle. Siin kasvaa edessä minttua mut ei kissanminttua vaik toivoin.

 Toiselta kivimuurilta näkee vielä paremmin, se on mun lemppari paikka. Ja sit aatelkaa, se puutarhapalvelija keksi tehdä viime kesänä tohon aittaan museon. Petas sinne oikein sängynkin. Varmaan taas ihan mua varten koska mä oon nukkunu siinä sängyssä. Mut älkää kertoko palvelijalle. Jätin niin vähän karvoja et ei se huomaa.

 Meidän lähipellotkin on mun. Toi Kaapo (toim. huom. koira) ei aina sitä ymmärrä. Mulla oli ikinä parhaat myyrämetsästykset menossa kun se säntäs paikalle. Mun piti sitä vähän sähistä että pysy poissa. Koirat ei ymmärrä mitään elonkorjuusta ja syksystä.

 Luumulehdossa on kiva hiekkakäytävä. Ai et siinä on mukava kelliskellä syksyn viimeisissä auringonsäteissä. Mä toimin vähän kuin aurinkoenergialla. Vähän kyl huomautin puutarhapalvelijalle että hiekkakäytävät on kitkemättä. Sammal ei tee hyvää näin kauniille turkille.

 Syksy on kyl ihan kivaa aikaa. On myyriä eikä ole lunta, siitä mä en pidä yhtään. Mun tassut on niin herkät kuten kuningattarella pitääkin olla, ei ne siedä yhtään märkää ja kylmää. Talveks mä muutankin aina sisätiloihin. Nyt on vaan vähän ahdasta kun talossa se rääpäle, Jaloksi sitä kutsuvat. On kuulemma mun oma tyttären poika mutta en mä oo ihan varma, ei niin pöhkö voi olla samaa sukua.

Mut koska mä en tykkää talvesta niin olkoot vikassa kuvassa Jalo ja Alma. Ne ulkoilee välillä yhdessä mut ei Jalo vielä ymmärrä mitään. Tahtoo heti sisälle. Ei mitään sinnikkyyttä. Alma vois kyllä vahtia peremmin, tonne tielle ei ole asiaa, siel menee autoja. Mä tiedän kun metsästän tien takana olevassa metsikössä. Puutarhapalvelija on monta kertaa säikähtänyt kun se hakee aamulla lehteä ja mun silmät kiiluu tuolla puskassa. Sillä ei oo kuulemma kivaa mut mulla on.

Pitäkäähän huolta toisistanne, pidän minäkin Jalosta vaikka se rääpäle onkin. Sisällä yritän opettaa sille metsästystä mut ei se vielä oikein ymmärrä. Mut kyl se kevääksi oppii.

-Iines-

Puutarhapalvelija kiittää haasteesta, tuli enemmän kuvia kuin neljä muuta niinhän se aina on kissojen ja puutarhan kanssa, määrän rajoittaminen on hankalaa. Kellä kissoja on voi tästä napata haasteen.