Tallinnan kasvitieteellinen puutarha

Otimme perheen kanssa äkkilähdön etelään, mikä tarkoitti päivän visiittiä Tallinnaan. Matkakohteena oli tällä kertaa Patarein linnoitus/vankila ja Tallinnan kasvitieteellinen puutarha. Puutarhalle pääsinkin ihan yksin sillä perheen miespuoliset jäsenet päättivät mennä sillä aikaa puutarhan vieressä olevaan Teletorniin. Luulenpa, että ratkaisu oli kaikki osapuolia tyydyttävä.

 Kasvitieteellinen puutarha oli aika läkähdyttävä kokemus. Tosin ensin tulin perenna-alueelle joka oli tällä hetkellä kovin vihreä ja karu. Ehdin jo ajatella että tässäkö tämä oli, mutta sitten silmäni havaitsivat iirisalueen. Oli kuin taivas olisi auennut.

 Satoja lajikkeita, mielettömiä värejä, kukkia toisensa perään. Ihastelin, kuljin jokaisen välin, luin nimikylttejä ja taas katse palasi kukkiin.

 Iris "Wabash" täydessä kukassa. Tämän lajikkeen taimen ostin toukokuussa Türin kukkamarkkinoilta. Toivottavasti selviää hengissä minun puutarhassa. Kaikki muut iirikset olivat nimeltään enemmän ja vähemmän minulle tuntemattomia. Lajikekirjo on aivan mieletön.

 Iiriksiä ihastellessa yritin samalla tiirailla miten ne ovat istutettu. Maa oli hyvin turvepitoinen ainakin päällisin osin. Se mikä yllätti oli juurien peittyminen maan sisään. Vain aniharvassa iiriksessä oli juuret maanpinnalla niin kuin iirikset opetetaan istuttamaan. Oliko näin tehty ja maa noussut vuosien saatossa iiriksien juurakoiden päälle, en tiedä.

 Seuraavaksi saavuin pionialueelle. Jos olin jo aivan hämmennyksissä iiriksien määrästä niin pionit vetivät aivan sanattomaksi.

 Kermakakkuja, röyhelöitä, yksinkertaisia kaunottaria, hempeitä, tulipunaisia ja ties vaikka ja mitä. Olisin voinut kuvata jokaisen pionin kuten iiriksenkin. Onneksi oli vain kännykkä mukana kameran akun hyydyttyä jo kotona.

 Pionin kukka on ihmeellisen kaunis jos nuppuisena.

 Ihan kaikki eivät olleet vielä kukassa. Tähän yhteen ja ainoaan pioniin oli tulossa kymmeniä kukkia. Aivan mieletön puska.

Pionien jälkeen oli vuorossa rosario. Enpä tiedä olisiko aivot enää jaksaneet käsitellä sen kauneutta jos ruusut olisivat kukkineet. Oli ehkä ihan onni että olivat vielä nuppuvaiheessa, liika on liikaa kukkiakin. Ja jäipä jotain näkemistä seuraavaan kertaankin.

Kasvitieteellisen puutarhan viereisellä kadulla on pieni taimikauppa. Koska aikaa oli, niin sinne oli päästä enkä tietenkään selvinnyt ilman ostoksia pois. Paikka oli keskittynyt lähinnä puihin, mutta oli siellä myös pensaita ja perennoja. Ostoksissani on verikurjenpolvi "Elke" joka tekee vaaleanpunaisen kukan valkoisilla reunoilla, ohotanlaukka, pinkki japaninesikko ja sisyrinchium montanum eli vuorisilmiö. Viimeisen talvenkestävyydesta en sano mitään, ihan kokeeksi ostin kauniiden pienten sinisten kukkien takia. Ostin myös yhden koristemansikan, tietysti pinkkikukkaisen. Ajatuksena sellaisen levittämisen jonkin puun aluskasviksi.

Jos olette parin viikon päästä Tallinnassa päin niin suosittelen kasvitieteellistä puutarhaa, rosario on silloin luultavasti parhaimmillaan.