Kaikin aistein

Lisää akileijoja on avautunut tai avautumassa kukkaan. Ja niin monta muutakin lajia, tuntuu ettei tässä perässä pysy. Pitäisi kitkeä, kantata penkkejä, siirtää siementaimia purkkeihin, nimikoida taimet, keksiä paikka viiniköynnökselle, kerätä kiviä, istuttaa nurmikkoa ja vaikka mitä. Ja tietysti unohtamatta tärkeintä, puutarhasta nauttimista kaikin aistein.

 Vieno ja kaino, nupultaan lähes täysin vihreä akileija. Kun näin tämän ekan kerran ajattelin että ai, että tämmöinenkin on meille ilmestynyt. Erittäin mielenkiintoista nähdä väritys auenneessa kukassa.

 Punavalkoinen herkkä lady. Alkuperäinen punavalkoinen jonka siementaimiin tämä lukeutuu, on hävinnyt. Näitä lapsukaisia on vähän siellä ja täällä.

 Ei saa kertoa muille, söin jo viisi lakkaa omasta pensaastani. Vielä viisi jäljellä. Voi taivas, että olivat hyviä. Jos vain tekemäni tekosuo selviää talven koettelemuksista niin ostan sen täytteen lakan taimia. Vannon.

 Illakko antaa ärsykettä hajuaistille. Olen yrittänyt etsiä valkoista illakkoa joko taimena tai siemenenä mutta tuntuu olevan ihan mahdotonta. Liilastakin tykkään.

 Siskolta napattu mummon myssykät-akileija alkaa olla parhaimmillaan. Tämä kasvaa luumulehdossa mutta rosarioon laitoin näitä useita. Sopivat kauniista yksiin ruusujen kanssa.

 Ostin viime kesänä taimipäiviltä karhunvatun taimen. Tämä on kuulemma jonkun tutkimuslaitoksen koekantaa, siksi nimetön. Meillä selvisi hyvin ensimmäisen talvensa vaikka pari latvusta palellutti ja jänis vähän naposteli. Kukkia on kaikesta huolimatta tulossa erittäin runsaasti. Luulenpa, että tykkää olla vasten lämmittävää kivimuuria.

 Ja hieman lisää akileijoja. Türin penkkiin on ilmestynyt metka siementaimi. Väri on hauskan laikukas, sekoitus vihreää ja vaaleanpunaista. Olen ihan heikkona tähän, suorastaan in lööv.

Toinen rakkauden kohde, erilaiset laukat. Tänä vuonna näyttäisi etteivät laukat ole parhaimmillaan. Ukonhattupenkin laukat istutin vasta viime syksynä, muistaakseni ovat jostain sekoituspussista. Passaavat hyvin paikoilleen ukonhattujen eteen missä pikkusydämet kukkivat vielä täyttä häkää. Akileijat ovat tulossa kukkaan mutta liiloina erottuvat taustastaan heikonlaisesti.

Kuuloaistimuksia tarjoili tänään taas jostain pihahaan ilmestynyt fasaani. Kumma lintu kun ei pelkää koiraa eikä kissaa. Minun puolesta saisi pelätä, sillä jos kerrankin erehtyy kaivelemaan taimiani niin saa luvan päätyä paistiksi.