Museo sai lahjoituksen

Lauantaisissa avoimissa ovissa kävi mielenkiintoisia vieraita, sellaisia jotka ovat eläneet sitä aikaa kun Arvilassa vielä asui Arviloita. Sain kuulla monta tarinaa talon vaiheista ja historiasta.

Samalla sain museoon lahjoituksen, sellaisen jota arvostan ihan kympillä. Olin niin otettu lahjoituksesta, että olin mennä sanattomaksi. Arvilan emännistä viimeinen on tehnyt nämä käsityöt kapioikseen. Myös niihin käytetty pellavakangas on tehty itse. Todennäköisesti teko on alkanut pellavan kasvatuksesta.

 Toinen lahjoituksista on vanha pyyheliina. Aivan mahtavaa pellavaa, ja miten sattuikaan, väreiltään sininen, siis minun makuuni. Kankaan kuosi on todella kaunis.

Hienoa käsityötä, todella tarkkaan ja huolellisesti tehtyä. 

 Pyyheliina jos on hieno, niin on sitä tämä tyynyliinakin. Ihan käsittämätön määrä työtä on käytetty niinkin arkiseen käyttötavaraan kuin tyynyliinaan.

 Sininen poikkiraita on revinnäistyötä. Ja voin muuten kertoa että nurjaa puolta tuskin erottaa oikeasta puolesta, niin huolellisesti on tekijä tämän tehnyt. Pienen pieniä pistoja yli ja ali. Ja miten tiheää on ollut pellavakangas mistä tämä on tehty. Pyyheliina ja tyynyliina ovat nyt museon aarteita, ainutlaatuisia esineitä, joskus talossa olleita.

 Tyynyliinaan voisi sujauttaa vintiltä löytyneen höyhentyynyn, kokokin taitaa täsmätä aika hyvin. Tyynyssä olevasta reiästä näin että höyhenet taitavat olla kanojen höyheniä. Eiköhän ennen hyötykäytetty nekin. Sängyssä oleva täkki löytyi myös vintiltä. Miehen mielestä täkki oli siinä kunnossa että suoraan juhannuskokkoon. En laittanut, vaan pesin täkin huolellisen hellävaraisesti hellepäivänä jotta sain sen kuivaksi helposti.

 Täkki on jo itseään paloista tehty. Se on ollut ilmeisen kovassa käytössä, nurjaa puolta on paikattu useammasta kohdasta harmaalla kankaalla.

 Tässä kuvassa täkki kuivumassa jolloin sen oikea, haalistunut punainen väri näkyy. Täkki on kauttaaltaan käsin tikattu, yhdenlainen tilkkutyö sillä siinä on vuori, välissä täyte ja päällikangas ja ne on yhdistetty toisiinsa käsintikkauksella. Minusta on suorastaan ihme että tämä on säästynyt eikä ole joutunut porsaiden pahnoiksi tai koirankoppia lämmittämään. Kunto ei ole mikään parhain, mutta kyllä tämä museoon kelpasi. Vanhat täkit ovat harvinaisia juuri siksi että ne käytettiin niin loppuun, se mikä ihmisiltä jäi, joutui eläimille.

Tässä vielä nurjan puolen paikkauksesta. Vasemman puoleisesta harmaasta kankaasta mieleeni tulee lottapuvun helma. Olisiko sellaista käytetty pulavuosina paikka-aineena. Ehkä. Vaaleampi harmaa on alkuperäistä nurjan puolen kangasta.

Huono kuva, mutta julkaisuun pääsi. Sängyn taustana on vintiltä pelastettu ryijy jossa on vuosiluku 1888. Kovassa käytössä on ollut kulumien perusteella. Siitä huolimatta tämäkin ansaitsi esille pääsyn. Vieressään miestenpuvun liivi joka löytyi vintiltä sekin.

Aikamoisia aarteita, lahjoina ja vintin löytöinä.