Älä tee samaa virhettä

Kuten jo viime kesänä arvelin, niin oli virhe istuttaa luumulehdon istutusalueiden laitaan rohtoraunioyrttiä. Viime kesänä oli vielä jotenkin tolkuissaan, mutta tänä keväänä kasvi ryöstäytyi totaalisesti käsistä.

 Alkukeväästä huomasin raunioyrtin tehneen juurivesoja jopa yli metrin päähän emokasvista. Ei auttanut muu kuin ryhtyä hävityspuuhaan. Olen kaivanut kasvia ylös nyt kolme viikkoa tuosta yläkuvan alareunan multa-alueelta. Edelleen putkahtelee juuren pätkistä kasvuun lähtenyttä alkua esiin.

 Eikä siinä mitään, kyllähän multa-alueelta kaivaa vaikka pieniä kiviä, mutta ongelma onkin se, että niitä metrin pituisia juuren lonkeroita löytyy jopa tuolta keskeltä istutuksia. On kuulkaa ollut itku lähellä monta kertaa. En uskaltanut laittaa ylös kaivettuja kasveja edes kompostiin vaan pakkasin kaikki vanhoihin multasäkkeihin ja teippasin säkit ilmastointiteipillä kiinni. Säkit saa olla suljettuina muutaman vuoden, eiköhän juurakot ole sitten jo kuolleet ja ne voi kompostoida.

 Viime vuonna ehdin jo ajatella että tänä vuonna luumulehdon istutusalueet ovat valmiit ja täynnä. Ja katinvillat. Talvi vei nukkapähkämöt, bellikset, osan kurjenpolvista ja suurimman osan syysleimuista. Jopa puna-ailakki kuoli. Ja bonuksena tyhjät reunat raunioyrtin jäjiltä. Olen ollut niin tympääntynyt koko luumulehtoon etten ole sitä edes pahemmin kuvaillut koko kesänä. Tuntuu että ollaan taas pisteessä A vaikka pitäisi olla jo matkalla pisteeseen C.

 Kasvimaalla onneksi on saanut lohdutusta. Vuosien kitkentä on tuottanut tulosta. Nämä sipulirivit on kitketty vasta kerran sipulien istuttamisen ja maan muokkauksen jälkeen. Ei siellä pahemmin rikkaa kasva. Harson alla kasvavat kaalit, lantut ja nauriit ovat toistaiseksi selvinneet ilman pahoja kirppavaurioita. Talvi taisi olla kirpoillekin ankara sillä niitä on muutenkin näkynyt tavallista vähemmän.

Sama juttu on kasvimaan alalohkolla, senkin olen kitkenyt vasta kerran ja samalla harvensin porkkanat. Nyt olisi toisen kitkennän ja harvennuksen aika. Porkkanan seassa kasvaa ruis- ja kehäkukkaa, niitä en raaski kitkeä pois sillä ovat itsestään viime kesän kasvustoista kylväytyneitä. Kohopenkkien väleissä on ensin kerros viime syksyn lehtiä ja päällä olkea. Ratkaisu on toiminut hyvin eikä kohopenkkien väleihin ole tullut yhtään rikkaa. Sade painoi olkea mukavasti kasaan ja nyt siinä on helppo kävellä.

 Pionit ovat täynnä muhkeita kananmunan kokoisia nuppuja. Onneksi eivät vielä kukkineet, täällä on tullut kahdessa vuorokaudessa vettä yli 40ml. Jo sadetta odoteltiinkin, osa kasveista oli nääntyä janoon kastelusta huolimatta. On ihan eri asia kun vesi tulee luonnollisesti taivaalta kuin kastelukannusta.

 Arboretumin ängelmä tosin ei ole ollut kuivuudesta moksiskaan. Tuntuu olevan hyvä kasvi kuivalle paikalle.

 Talon edustan penkin kaikki laukat eivät kuolleetkaan talven aikana, allium ostrowskianum eli viinilaukka on aloittamassa kukintaansa

Ystävältä saatu iris variegata eli taatankurjenmiekka kukkii tänä vuonna komeasti. Vuosi sitten istutettuihin varsiin on tulossa kymmenisen kukkaa. Vanha lajike ja minun mielestä yksi kauneimmista iiriksistä.

Sade teki hyvää, sen huomaan rikoistakin. Tein illalla pikaisen kierroksen puutarhassa ja totesin että seuraavat päivät vietetään kitkien.