Soppakulho

Viimeisetkin joulun rippeet alkaa olla pois riivittyinä vaikka kuvissa peilistä vielä heijastuu kuusi koristeineen. Arki on alkanut, alennusmyynneissä ei ole vielä juostu mutta sitä on luvassa ensi viikolla. Kasvavat poikalapset tarvitsevat taas kerran uutta vaatetta.

Ennen joulua sain äidiltä lahjan, soppakulhon. Kulho on ostettu kuulemma joskus huutokaupasta mutta ei sille ole koskaan ollut äidilläni kunnon paikkaa. Nyt sitä oli aika luopua.

 Onneksi äiti tiesi tyttärensä pitävän kulhosta. Kulho päätyi toistaiseksi esille salin peilisenkin päälle.

 Yritin etsiä kulhosta lisää tietoja mutta netissä tuntui olevan tosi vähän. Saman sarjan astioista en löytänyt kuin muutaman hassun kuvan. Yhdessä niistä sanottiin kuvion nimeksi Riviera, suunnittelijaksi Raija Uosikkinen ja ajankohdaksi 1960-luku. Molemmat pitänee paikkaansa, kuvio on ihan selvästi Uosikkisen tyyliä.

 Äiti kun puhui kulhosta niin ajattelin heti että siitä saa oivan kukkaruukun, mutta kun näin kulhon lähes virhettömän kunnon, tulin toisiin ajatuksiin. Ei tätä saa pilata mullalla ja vedellä. Olkoot ihan vaan koristeena tai kuivien asioiden kanssa tekemisissä.

Lopuksi on ihan pakko laittaa kuvaa Otto-kissasta. Johtajalle on tuottanut kova pakkanen suuria vaikeuksia. Ulos tekee mieli, mutta viiksikarvat inhosta väristen käännytään ovelta takaisin kun kylmä lyö vastaan. Sisällä ei tahdo oikein paikka löytyä. Yhden kerran päiväunet tuli salin sohvalla. Eipä siihen enää muita mahdukaan, Otto näyttää kuinka pitkäksi yksi ainoa kissa voi venyä. Minulle tuo oli tilaisuus päästä masukarvoja pöllyttämään. Täpläkuvio meni ihan sekaisin mutta Otto vain kehräsi tyytyväisenä huomiosta.