Pihakierros

Tänään oli tammikuun viimeinen pihakierros. Samalla suunnittelin omenapuiden leikkaukset. Viime vuonna kävi niin että leikkasin puita vain vähän, osaa en yhtään enkä myöskään taivutellut oksia. Tänä vuonna leikataan enemmän ja muistetaan taivuttaminen. Sitten kesällä.

 Köynnöshortensiasta löysin pienenpienen vihreän alun kun yritin tiirailla onko kasvi vielä hengissä. Istutin hortensian vasta viime vuonna ja tietysti vielä jännitän sen puolesta. Tämä oli yksi yksi 50 kasvista jotka verkotin jänisten takia. Ja heti kun satoi lunta kasasin lumesta kinoksen köynnöshortensian päälle. Nyt suojaava lumikerros on lähes sulanut.

 Tässä yksi omenapuista jossa näkyy viime vuoden laiminlyönnit. Kaikki taivasta kohti kasvavat piiskat on leikattava pois tai taivutettava maan kamaraa kohti. Näistä kasvatetaan matalia puita.

 Lisääntynyt valo ja lämpö on saanut Alman nauttimaan uudestaan ulkoiluista. Luulenpa että pientä hormonien hyrräystäkin on ilmassa. Pihakierroksella Alma sinnitteli mukana, mutta aina tilaisuuden tullen tassut piti viedä kivien päälle turvaan lumesta.

 Puutarhaan on ilmestynyt polku. Tämä menee keskeltä luumulehtoa joten en ole polusta järin riemuissani. Epäilen syyllisiksi jäniksiä ja Kaapoa. Voi olla että siitä on kettukin juossut, pellolla niitä on nähty.

Viime kesänä tehty risuaita on vajunut puoleen siitä mitä se oli tehdessä. Aika nopeasti meni. Sen takia ensi kesänä on luvassa risusavottaa kun täytän aidan uudelleen. Onneksi ihan näistä omista nurkista pitää kaataa pari vaaralliseksi luokiteltua koivua pois. Ei tarvitse tuoda oksia kovin kaukaa. ja ihan kiitettävästi näyttää pihakoivut tiputtaneen oksiaan talven tuulissa. Nekin kaikki oksat päätyvät tähän aitaan.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa. Meillä pääsee kohta saunaan. Näin lauhoilla keleillä selvitään lämmittämisestä tunnissa. Talven kovimmilla pakkasilla meni kolmekin tuntia ja silti vesisaavit oli hileessä.