maanantai 11. tammikuuta 2016
Pieni innostuksen tuuli puhaltaa
Ulkona sen sijaan on aika ilkeä viima. Sisällä takassa tulet, vieressä kuppi teetä ja käsissä kilisee puikot. Näin joka talvi, tai melkein.
Aloitin nämä kuopukselle tarkoitetut sukat toissa talvena. Kuva on otettu tänään. Pitkään on neulominen kestänyt enkä usko että näitä edes loppuun saatan, joku noissa tökki jo alusta alkaen. Puran, ja teen jotain muuta. Sukkien aloittamisen jälkeen en ole neulonut mitään, en yhtikäs mitään. Läheiselle vauvallekin tilasin sukat ja lapaset äidiltäni.
Syksyllä ostin toiveikkaana Lidlistä lankaa, ja hautasin langat samantein syvälle kaappiin. Sitten tuli lapsenlapselle tarve, lapastilanne oli kehno, vain yhdet ja nekin ehkä turhan paksut rukkasten alle. Mummi sai inspiraation ja alkoi kilkutella puikkoja. Tein varmaankin oman nopeusennätykseni ja kudoin lapaset eilisen päivän aikana. Ehkei noilla saisi arvosanaksi täydellistä mutta itse olen tyytyväinen, lapaset eivät ole koskaan ollet mikään bravuurini neulemaailmassa.
Ja kun vauhtiin pääsin, aloin samantein tehdä toisia lapasia talven pakkasia varten. Tällä kertaa kirjoneuletta kahdella eri värillä, samoista Lidlin langoista. Hieman haastavaa, mutta elämä on kovin tylsää jos haasteita ei ole. Antaa inspiraation keveän tuulen nyt puhaltaa kun se täällä on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita!
VastaaPoistaMummit ovat parhaita kutojia. :)
Tämä mummi ei kyllä kuulu niihin parhaisiin, mutta onneksi keskinkertaiset tekeleetkin ovat kelvanneet :)
PoistaMummin lämmin tapa osoittaa rakkautta <3
VastaaPoistaSitä se on <3
PoistaNuo sukat näyttävät hyviltä. Ne voisit kutoa inspiraation ollessa päällä. Niitä on varmaan odotettu. Inspiraation lämpimiä tuulia.
VastaaPoistaEn purkanut vielä jos inspiraatio vaikka tuleekin. Saattaa ne jopa mahtua pojan jalkaan kunhan tekee kärjestä riittävän pitkän.
PoistaMummin kutomat lämmittävät taatusti parhaiten.
VastaaPoistaMinä olen jäänyt koukkuun kutomisen suhteen. Jouluinen olkapääkipu haittaa edelleen, mutta suurempi tuska taitaa tulla siitä, kun ei voi eikä saisi kutoa.
Tuo paha, siihen mitä ei saisi tehdä on yleensä suurin kutsumus. Minulla neulominen menee kausittain, nyt tauko vain on ollut harvinaisen pitkä. Toisaalta olen lukenut ennätysmäärän kirjoja viime kuukausina, vähintään yhden viikossa, pahimpina kirjan päivässä.
PoistaMä olen sellainen kutoja, että innoissani aloitan ja jo kohta rupeaa vähempi kiinnostamaan. Lapas- tai sukkapari silloin tällöin tulee valmiiksi, mutta kaulaliinakin olisi jo liian suuri ponnistus :) Kutominen on ihan liian hitaasti valmistuvaa hommaa, ompeleminen on ihan toinen juttu.
VastaaPoistaEi mitään kaulaliinoja, jää takuuvarmasti kesken :D
PoistaOn ihana lukea tällaista ja taas ymmärtää, että en ole ainoa, jolla saattaa jäädä sukat kesken vaikka vuodeksi. Ympärillä on kai niin paljon suorittajia jotka tekee niitä sukkia urakalla jo melkein ärsyykseen asti. Kausittain tuo neulominen menee minullakin. Etenkin kesällä puikkoihin tarttuminen on vaikeaa. Nyt ne samat tuulet puhaltelevat meidänkin kulmilla sillä mulla on vanhojen keskeneräisten lisäksi aloitettu viikon sisällä kolme eri neuletta :)
VastaaPoistaEhkä nämä pakkaset tekee sen että on saatava välillä muutakin puuhaa kuin netti ja lukeminen. Ulkonakaan ei loputtomiin tarkene.
Poista