Risteytymiä

Muutaman vuoden minulla on ollut puutarhassa akileijoja ja nyt alkaa näkyä ensimmäiset risteytymät. Ahkerin on ollut talon edustan liila akileija, sen jälkeläisiä olen siirtänyt puutarhassa sinne ja tänne sekä jakanut eteenpäin.

 Upein muunnos on tässä, täydellisen tummanpunainen yksilö. Ja kaikenkukkuraksi näitä on puutarhassa useita. Voisi riittää jakoonkin.

 Ja tässä epämääräinen kuva alkuperäisestä yksilöstä. Kaunis sekin vaikka siementää liki ongelmaksi asti.

 Tällä punavalkoisen akileijan risteymällä on hauskat liukuvärjätyt terälehdet. Emokasvin kanssa kävi hassusti, sen taisin menettää vaikka koitin siirtää ison juuripaakun kaikkien taitojeni mukaan. Eipä ollut kovin kummoiset taidot. Vaan onneksi näitä jälkeläisiä on muutama vaikka niistäkin kaksi isoa menetettiin viime talvelle.

 Vaan entäpä tämä kaunotar! Voi vietävä mikä kukka. Ainut, että en enää muista onko tämä niitä siskon pihasta tuotuja akileijoja vai oma vaaleanpunaisen ja valkoisen kerrotun risteymä.

 Oikeastaan ihan sama kumpaa kantaa hän on, minun puutarhassani on sijaa. Siemeniä täytyy kerätä talteen visusti.

 Türista tuodun särkyneen sydämen mukana tuli orvokkeja. Ne ovat saanet levitä rauhassa, mitä nyt olin turhan ahkera kitkijä ja poistin muutaman alun.

Jotain jäi, ja yksi niistä oli tämä luonnovaraisen pelto-orvokin kanssa risteytynyt alku, pelto-orvokkia kun on kasvanut tuossa rikkaruohona. Aivan ihanan hempeät värit ja tämän värisenä saa jäädä kasvamaan.

Ensi vuodeksi, tai viimeistään seuraavaksi on odotettavissa lisää mieluisia yllätyksiä, akileijoihin on tulossa erittäin runsaasti kukkia.