Pöydän paikka

Eteisen remontin avulla sain toteutettua pitkäaikaisen haaveen. Niinkin vähäisen, kuin ihan ikioman vaatekaapin itselleni. Ei enää kaikkien toppavaatteita minun kaapissa, ei kenkiä, ei kasseja, ei mitään mikä ei ole henkilökohtaisesti minun. Tuntui kuulkaas hyvälle saada jotain ihan omaa. Ihan oma jatkui tammikuussa kun myin vanhempien valtakunnan valkoisen lipaston pois. Sain loputkin vaatteeni siihen ihan vain minun omaan vaatekaappiin. Vielä kun saisin nuo kaappia kuorruttavat asiat pois. Ehkä seuraavassa remontissa, tai seuraavan kirpparin aikaan.

 Lipasto oli tuossa missä nyt on pärekori. Kori saa olla tuossa kunnes korissa oleva valaisin on myyty, se vanha tuvan valaisin. Opetustaulun laitoin seinälle, mutta se ei taida jäädä tuohon, ei sovi tyyliin yhtään ja vanha naula seinällä on ihan väärällä korkeudella. Lipaston tilalle on etsinnässä pöytä, joko joku pieni ja siro, mutta vanha kampauspöytä, tai sitten vastaava työpöytä. Etsinnällä ei ole kiire, voin odotella sopivaa vielä vuosia, onhan tämä huone vielä remontoimattakin. Samalla kun etsin, voin voivotella miksen ostanut sitä elämäni kampauspöytää minkä näin antiikkiliikkeessä yli 10 vuotta sitten. Olihan se kallis, jostain etelästä tuotu, mutta se oli kaunis, siro, tummaksi petsattu ja lakattu. Juuri niitä ominaisuuksia joita nyt etsin. Silloin mietin liian kauan, ja joku toinen ehti ostaa pöydän tuoleineen.

 Vaatekaapin hyllyt riittivät juuri ja juuri lipastosta tulleille vaatteille. Ylähylly on se kaikkein ahtain. Henkaripuolella on tilaa, on siellä säilössä jotain ihan ylimääräistäkin, tuo punainen vaatepussi. Se löytyi vintiltä, ja säästin se niin kauniin kankaansa takia.

 Punainen paisley-kuvia on aika makea. Olisi mukava tietää milloin tällainen kangas on ollut muotia. Puuvillaa on materiaalinsa.

 Meidän vanhempien makuuhuone, vanhempien valtakunta on tällä hetkellä jonkun valtakunnan taistelun jaloissa. Kokonainen armeija sotilaita on levitetty matolle ja sen ympäristöön. Hieman saa varoa mihin astuu kun aamulla herää pimeässä huoneessa eikä raaski laittaa valoja päälle ettei nukkuva puoliso vielä herää.

Vaan herääpä silti, muovisotilas jalan alla aiheuttaa sen verran ääntä, että herätys tuli tänäänkin pikkasen ennen kellon soimista. Mutta en minä henno kieltää leluja lattialla, ainut tilava paikka minne saa levittää armeijat ihan rauhassa.