Tuvassa tänään

Klahvipöytä on käynyt näyttelyssä ja palannut kotiin. Pari päivää mietin mihin se sijoitetaan, kaunista kalustetta kun ei raaski hylätä takaisin ylisille tai nurkkaan pönöttämään. Ja jotenkin minusta tuo Arvilan alkuperäiseen kalustoon kuuluva pöytä kuuluu tupaan muiden tummien punaruskeiden kalusteiden kaveriksi.

Pöydästä saa tulla tupaan apupöytä, pieni saareke puulieden kupeeseen.

 Mitä pöydälle tehtiin? Tässä alempana on pöydän alkuperäistä pintaa jonka rapsutin esiin punaisen maalin alta. Pinta on käsitelty vernissan, sinolin ja tärpätin seoksella.

 Kadonneen laatikon tilalle päätyyn tuli peitelevy joka on maalattu itsesävytetyllä pellavaöljymaalilla (kuten myös kansilevyt). Ensin ruskeammalla, sitten punaisemmalla ja lopuksi viimeistelty omatekoisella patinoinnilla jossa on vernissaa ja vihreä umbra-pigmenttiä. Tämän jälkeen kansilevyt on käsitelty vielä pellavaöljyvahalla.

Pöytätasoista klahvi ja taaimmainen pala on uutta, ihan tavallista mäntyliimalevyä. Keskelle jätin alkuperäisen kannen palan.

Tässä kuvassa vanhan ja uuden ero näkyy selvemmin. Uudesta ei ollut tarkoitus tehdä tismalleen vanhan näköistä, ei keinotekoisesti kulutettua vaan reilusti uutta. Uusi saa kulua käytössä vanhaksi, aitoon tyyliin.

Olipa hankala ottaa pöydästä kuvia kun yritti rajata muuta tupaa kuvista pois. Meillä kävi tiskikoneen korjaaja ja sitä varten on kalusteiden edestä peitelevyjä pois + normaali keittiökaaos päälle.

Klahvipöydän kunnon ennen entisöinti voit nähdä tästä *klik*.

Itse olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ei ole mennyt vuosien entisöintikurssit hukkaan.