Takapakkia

Aatu pääsi eilen lääkäriin. Kyyn pureman haava tulehtui pahasti ja teki jalkaan hirmuisen paiseen. Lääkärissä paise paljastui vielä luultua suuremmaksi, yäks (en kerro teille tarkempia yksityiskohtia paiseen avaamisesta ja putsaamisesta). Kolmeen eläinlääkäriin soitin, ei ollut enää maanantai-illalle aikoja. Onneksi pääsi päivystykseen tähän ihan oman kunnan lääkärille.

Seitsemän päivän antibioottikuuri, kipulääkettä, ulkoilukielto ja kauluri. Eipä enempää voisi elämä kissaa kaltoin kohdella. Kaikki hauskat asiat on kielletty. Ei voi liikkua vapaasti, ei putsata turkkia, ei edes syödä kunnolla.

 Toivottavasti Aatu voi tämän kaiken antaa anteeksi sillä että jalka tulisi kuntoon. Hiukan soimaan itseäni etten huomannut jalan takapakkia aiemmin. Ei olisi tulehdus ja paise päässyt niin pahaksi. Silti on luja usko että meidän vanhus tästäkin toipuu ja luottaa taas itseensä ja ihmisiin. Ja pysyy käärmeistä kaukana.

Eilisen Aatu oli kuin kumipallo. Säntäili kauluri päässä shokissa ympäri taloa. Yritti epätoivoisesti mahtua kaappien alle, tuolin alle ja ihan mihin koloon vain. Tänään on ottanut jo vähän rauhallisemmin, mutta aika tuskaa on kauluriin tottuminen kissalle joka on ehkä maailman säikyin katti. Ehkä se tästä.