Mekkosesta topiksi

Ihailen ihmisiä jotka osaavat tehdä vanhasta tai uudesta vaatteesta uuden, itselleen sopivan. Huokailen ja ihastelen sellaisesta kertovia blogeissa ja lehdissä. Ja joka kerta ajattelen, että en minä vaan osaa. Enkä edes koskaan löydä kaupasta tai kirpparilta mitään uudistettavaa, ei minulla ole silmää sellaiseen.

Kunnes koittaa päivä kun kirpparilla tulee vastaan mekkonen jonka kangas on täydellinen. Onhan siinä vikaa, liian pitkä, liian kapea, eikä yläosa peitä rintaliivejä. Ja on siinä pari tahraakin. Kannatti kuitenkin tarkistaa sisäpuolelle. Sisäänotot jotka on helppo purkaa pois, helmaa saa lyhennettyä ja yläosaan kai voi jotain keksiä. Hinta 2 euroa, ostetaan pois.

 Siinä se on, ennen pilkkomista ja silppuamista. Pestynä ja puhtaana.

 Olkaimet meni uusiksi, tein tälläiset mummoihmiselle paremmin sopivat leveät kun helmasta jäi ylimääräistä kangasta. Pitsilaatikosta löytyi ylävarustuksen peitoksi täydellinen pätkä pitsiä. Eikä siinä vielä kaikki,

 kyljen ikävä kahvi?tahra ei poistunut pesussa joten peitin sen mummon jäämistöstä löytyneellä virkatulla kukalla. Henkisesti olin jo varautunut että joudun opettelemaan kukan virkkauksen itse, mutta niinpä löytyi kätköistä valmiina. Pinkkiä kukkaa haaveilin, mutta enköhän totu vihreäänkin. Säästyin virkkaamisen opettelulta.

 Ja siinä koko valmis toppi:

Sisennykset kun otti pois, tuli toppiin riittävästi leveyttä jotta se mahtuu päälleni. Pahin tahra hävisi helman lyhentymisen myötä. Liivit jää peittoon kun lisäsin pitsin yläosaan. Alaosan pitsiä mietin hetken, mutta laitoin kun pitsiä oli reilusti. Leveämmät olkaimet on kivat, nyt tätä voi pitää edes omassa pihassa ilman toista paitaa tai neuletta topin päällä.

Nyt ei puutu kuin kesä ja helle ja uudet valkoiset caprit etelän lomalla pilalle menneiden tilalle, toppi on valmiina. Aurinkorasva on valkoisille vaatteille vihonviimeinen juttu! Enpä tietenkään muistanut, että reidet on rasvatut ja vedin housut jalkaani. Tosi kivan keltaiset ne entiset valkoiset caprit. Mur!