Seuraava projekti

Luulen, että teistä lukijoista vain ne jotka ovat joutuneet kittaamaan tuskaan saakka vanhoja ikkunoita, voivat tietää miten onnellinen olen, ettei minun tarvitse enää tänä syksynä raahata yhden ainuttakaan ikkunaa entisöintikurssille. Kaksi vuotta käytin ikkunoihin, ja tämän loppukesän ja nyt saa ikkunat olla. On aika alkaa lyhentää navetan ylisille säilöttyjä vuoroaan kiltisti odottaneita huonekaluja.

Tällä hetkellä työn alla on ollut tuvan ruokapöydän yksi tuoli joka jäi kesken muutama vuosi sitten. Tuolit löysin aikoinaan vitosella kierrätyskeskuksesta, niistä on tehty postaus ihan blogin alkuaikoina. Sittemmin olen pyörtänyt päätökseni maalata kaikki tuolit uudestaan, korjaan ainoastaan sen jossa liimaukset on pettäneet.

Tuolin jälkeen käsittelyyni pääsee Arvilan alkuperäistä kalustoa oleva klahvipöytä. Pöytä on ollut meillä käytössäkin vähän siellä sun täällä, mutta korjausta se silti vaatii.

 Nykyisen punaisen värin alla on erittäin kaunis tumma pinta. Jos on tuuria, lähtee punainen pois niin hellästi että alkuperäisen pinnan saa esille sellaisenaan.

 Pöydästä puuttuu se itse klahvi ja sivusta laatikko. En ihan usko, että osaan tehdä itse uutta laatikkoa, mutta voisihan sitä opetalla joskus jotain uuttakin maalaamisen ja maalin rapsuttelun lisäksi.

 Ja puuttuu pöydästä puolet kansilevystäkin. Kovia on joutunut pöytäreppana kestämään. Ollut ties mikä varaston pöytä tai sorvin alunen.

 Samalla kun kuvasin pöytäreppanani, kuvasin nämä lakatut tammituolit jotka isäni fiksusti toi minulle eikä heittänyt pois. Ovat ihan ehdottomasti kunnostamisen väärtit. Toisen tuolin pohjassa on polttoleima HYKS. Hetken mietin, että mikäs huonekalutehdas se semmoinen hyks on, kunnes tajusin, että tuolit ovatkin todennäköisesti vanhat sairaalan tuolit. Helsingin Yliopistollinen KeskusSairaala.

 Samalla silmäilin, että ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen ei tarvitse ostaa yhtään huonekalua entisöintikurssia varten. Tavaraa on yliset pullollaan. Aina naulakosta tuvan kaappiin.