Uskokaa tai älkää, mutta minua jännittää joka kerta kun sanon suustani sanat, minusta tulee mummi. Vaikka sillä ei ole väliä miten vastapuoli asiaan reagoi, niin silti vatsassa tuntuu pieniä jännityksen oireita. Ehkä syy on siinä, että olen asiasta innoissani, mutta kiinnostaako se intoni muita? Saako tässä iässä olla haltioissaan siitä että tulee mummiksi? Kun joku toinen on tulossa vasta äidiksi tai isäksi. Sanoohan jo vanha sananlaskukin, että se jolla onni on, se onnen kätkeköön.
En usko että mummiuteen on olemassa yhtä oikeaa ikää. Jos saa oman lapsen nuorena, niin todennäköisyys sille, että on nuori isovanhempi, on aika suuri. Oma äitini oli samanikäinen kuin minä tullessaan isovanhemmaksi, ja hänen äitinsä suht samaa ikää. Ja siihen aikaan nainen sai vielä monesti omankin lapsen samoina vuosina kun tuli isovanhemmaksi. Eikä se nykyaikanakaan mahdotonta ole.
Vielä hetkiä sitten olin varma, että minusta ainakaan ei tule hössöttävää mummia. Lapsenlapselle ei ole aikaa vielä pitkään aikaan. Ja nyt kun on se elämän tositilanne edessä, että mummia ollaan kohta, niin ajattelen ihan toisin. Tervetuloa mummilaan ihan koska vain. Mikä tunne kun voi yhdessä käsi kädessä sen pienen ihmisen kanssa ihastella luonnon ihmeitä, kuunnella syksyisin näitä tunnista toiseen kaakattavia hanhiparvia jotka liitelevevät pään yllä lepopaikkaa hakien.
Vaikka se pieni lapsenlapsi on vasta mielikuvissa, niin silti koen olevani hyvin etuoikeutettu, siunattu yhdellä maailman suurimmalla ihmeellä. Niillä pienillä käsillä ja jaloilla jotka ovat minun oman lapseni jatkoa ollen myös omaa vertani. Voiko lapsenlapseen rakastua jo ennen sen syntymää?
Tyttärelleni kuuluu asiassa iso kiitos. Olen saanut hössöttää, hankkia pienelle kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista, ihan hupsuakin. Olen päässyt mukaan valitsemaan vaunuja, olen saanut jääkaapin kylkeen ihkaoman ultrakuvan, olen saanut koskea raskausvatsaa. Pieniä asioita, mutta joilla valtava merkitys tulevalle mummille.
Ja nyt tässä pitää jaksaa odotella vielä kuukausia ennen kuin pääsen tervehtimään tulokasta, nuuhkaisemaan vauvan tuoksua ja sanomaan, hei, tässä on sinun mummisi. Kuivin silmin siitä on turha selvitä.
Jos tuollaisesta asiasta ei saa olla iloinen, niin mistä sitten ;) Suomalaisessa kulttuurissa ollaan iloon liittyviä asioita hillitty liikaakin, ehkäpä kateuden niittämiseksi.
VastaaPoistaOle ollaan samaa ikäryhmää sun kanssa. Meillä ei ole lapsia, mutta itse olen jo gammel moster viidelle lapselle! Itse olen ihan kakara ja omaa siskoani 16 vuotta nuorempi.
Iloisia mummouteen johtavia päiviä sinne ja hyvää vointia tyttärellesi :)
Kiitos :) Suomalaisessa kulttuurissa ilointi on perinteisesti katsottu ylpeydeksi, kuoleman synniksi. Mutta en anna sen pilata omaa onneani, ja sen myötä onni saa näkyä.
PoistaEikö ole ihanaa, kun on itsekin vielä nuori isoäidiksi tullessaan?! Nuorena varmasti jaksaa auttaakin pienokaisen hoitamisessa omaa lastaan. Ja kyllä tuo uusi tulokas varmasti myös arvostaa sitä sitten kasvaessaan, että hänellä on nuori mummi. Ihana juttu, isot onnittelut!!
VastaaPoistaNuoruudella on tässä kohtaa kyllä eittämättä omnat hyvät puolensa. On vielä fyysistä kuntoa, henkisestä en tiedä :D
PoistaKyllä on lupa olla onnellinen ja näyttää se myös! Mummolla on lupa hurahtaa, äiti ja isä voivat olla enemmän jalat maassa. Oma äitini oli 42-vuotias kun minä synnyin, ja nuorimmaiseni ei ole häntä edes ehtinyt tavata, joten ehdottomasti parempi näin päin.
VastaaPoistaTällä tulevalla on vielä kaikki äidin isovanhemmatkin elossa, ja miehen puolelta yksi viidettä polveakin, aika joukko isovanhempia ja tukiverkkoa. Minustakin parempi näin, mutta elämä määrää joskus toisin :)
PoistaHurahda ihan rauhassa vaan, mummit on söpöjä! Me ainakin täällä jaksetaan kuunnella.
VastaaPoistaMe ollaan myöhäislisääntyneitä jo muutaman sukupolven verran, joten mummi-ikä on alkanut siinä kuudenkympin kieppeillä.
Vai vielä söpöjä :D
PoistaPaljon onnea tulevalle mummille!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMummiksi tulo on yksi ihanimmista asioista joita nainen saa kokea ;) Itselläni myös neljä lasta . Kaikki hyvin nuorena , vasta aikuisuuden kynnyksellä saatuja . Sehän tarkoittaa siyä että aika nuorena saa olla myös isovanhempi ;D
VastaaPoistaMeillä hulvatonta hauskaa , (josta kerron aina myös blogissani) kun kaikki pikkuiset on mummilla hoidossa . Näitä pikkuisia on siunaantunut jo kuusi kappaletta . Jokaiselle " omlle "" muutama ;D Itse en ole viittäkymppiä vielä muutamaan vuoteen .
Tämän sepustuksen myötä toivotan sinut tulevaksi höyrähtäneiden mummojen kerhoon , hahaahaa .
Ja tuhannesti onnea tulevasta uudesta perheenjäsenestä
Maarit
Kuusi lastenlasta on jo ihan kiitettävä määrä, omilla vanhemmillani on kahdeksan kappaletta, ikähaarukalla parivuotiaasta parikymppiseen. Tulen kurkkaamaan teidän hulvattoman hauskaa menoa ja ottamaan vinkkejä :D
PoistaOi kun ihanaa, onnea tulevalle mummille! :-) Itekin tulin mummuksi 42-vuotiaana ja oon ihan myyty sen pienen ihmisen kanssa. Rakastan tyttärenpoikaani niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla. <3 Mielummin näin et tekee ite lapset nuorena ja tulee mummiksikin nuorena. Sitä jaksaakin paremmin touhuta pienen kans kun ei oo itekään vielä vanha. Oon onnellinen sun puolesta, hurahda vaan! :-D
VastaaPoistaKiitos onnitteluista :) mukavaa että meitä hurahtaneita on muitakin :))
PoistaVoi, nauti nyt jo etukäteen tästä ihanasta uutisesta. Sylisi tulee olemaan avoin ja rakkauden täyteinen. Odottavan aika on pitkä; ei pelkästään vanhemmilla, mutta myös tulevilla isovanhemmilla. Onnellista odotusta!
VastaaPoistaMinusta tuntuu että odottavan mummin aika on vielä pidempi kuin tulevan äidin :D
PoistaElät ihania odotuksen aikoja! Tulin itse mummiksi 49-vuotiaana ja nyt olen viisinkertainen mummi. Lastenlasten iät ovat 12 vuodesta 6 kuukauteen. Ovat ne kaikki niin ihania! Ehdottomasti on parempi että tulee isovanhemmaksi vähän nuorempana, niin jaksaa eri lailla touhuta pikkuisten kanssa. Oikein ihanaa ja jännittävää odotusta sinne!
VastaaPoistaToivottavasti jaksan, asia on pohdituttanut kun työkseni jo hoidan lapsia, ja ihan pieniä. Mennään sen mukaan miten hyvältä tuntuu :)
PoistaAivan ihanaa. Nuori mummi on ihan hyvä asia...jaksaa paremmin ja lasten leikit ja muut ovat vielä tuoreessa muistissa. Samat aatokset oli minullakin. En edes ollut toivonut tulevani koskaan mummiksi ;) Mutta kun ensimmäinen syntyi, tulin ihan höperöksi kertalinttuulla...mummi sitä mummi tätä, mummi keittää, mummi siivoo.... Hurjasti onnea!
VastaaPoistaTuoreessa muistissa on vielä kaikki, ja on ollut hauska seurata, että ei ne asiat ole kovin paljoa muuttuneet oman kuopuksen vauva-ajoista. Ei ole tarvinnut vastata jokaiseen tyttären kysymykseen että löytyy vain vanhentunutta tietoa.
Poistaihanaa varmasti,ja mummiuteen saa hurahtaa <3
VastaaPoistaKyllä saa, ja minkäikäisenä vaan :)
PoistaVoi kuinka suloinen kirjoitus <3 Minusta mummuiksi tulevat ovat vain ihania, kun ne elävät niin itsekin odotusta. Minä saan mummoutta odottaa vielä pitkän tosin, enkä usko, että nelikymppisenä olen vielä mummu. Onnellista odotusta :)
VastaaPoistaKiitos, toisaalta om mukava saada pieni hellittäväksi ilman raskausaikaa, niistä en ole oikein nauttinut.
PoistaVoi miten kauniisti kirjoitit.
VastaaPoistaOnnea vielä kerran ja nauti täysillä uudesta elämänvaiheestasi :)
Tyttärellesi onnea odotukseen.
Aion nauttia ja ottaa kaiken ilon irti uudesta elämänvaiheesta.
PoistaKaunis kirjoitus. Onnittelut!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOnnittelut Sinulle! Hieman haikeana lueskelen mummoutumisen ajatuksia. Itse mietin aikaisemmin, että olen varmasti jo 42 vuotiaana mummo. Minun äitini tuli mummoksi tämän ikäisenä ja oma tyttäreni olisi ollut minun ikäinen hänet saatuani nyt kun olen 42. Valitettavasti minun tulevaisuudelleni oli toisenlainen suunnitelma. Toisaalta elämän salaisuudet selvinnevät joskus tulevaisuudessa ja siihen on tyytyminen :-). En ole varma olisinko vielä kypsä mummoksi ;-).
VastaaPoistaKiitos :) ja voimia sinulle, elämä näyttää joskus sitä kurjaakin puoltaan.
PoistaOlen jo 55-vuotias ja luulin ettei minusta koskaan tule mummua. Esikoiseni sain 23-vuotiaana ja kuopuksen kolme vuotta myöhemmin, joten aikaisempikin mummoutuminen olisi ollut mahdollista. Olen aikaisemmalta ammatiltani lastenhoitaja ja opettaja ja luulin etten ikinä höyrähdä niinkuin muut mummot. Onhan noita nähty, ajattelin, mutta toisin kävi. Kun sain tietää tyttären odottavan lasta, hullaannuin ihan täysin. Kerroin asiasta kaikille, ostelin tavaroita yli varojeni, hankin ystävien avustuksella käytettyjä varusteita pikkuiselle ja olin aivan innoissani kun tytär muutti lähelle.
VastaaPoistaNyt pikkuinen Ada on vuoden ikäinen ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, en olisi ikinä uskonut, että mummous on näin ihanaa. Tapaan Adaa viikottain ja joskus saan jopa hoitaa tyttöä muutaman tunnin. Olen onnellinen hoitomahdollisuudesta, koska minulla on ms-tauti ja saattaa olla aikoja jolloin lapsen hoitaminen on mahdotonta. Tytär on kuitenkin luottanut Adan hoitooni, on kai hoksannut, että sanon suoraan jos kuntoni ei hoitoa salli. Onneksi ukki on yhtä sekaisin tuon prinsessan takia ja saan häneltä hoitoapua tarvittaessa.
Onnea sinulle ja tervetuloa porukkaan.
Meiltä löytyy sama sairaus, mutta se saapui tulevan äidin kiusaksi muutama vuosi sitten. Sairaus on antanut tälle odotukselle hiukan lisäjännitystä, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta nyt eletään tätä hetkeä!
PoistaMahtavaa kun jaksat olle mummuna pikku-Aadalle, ei mikään itsestäänselvyys.
Mummius on ihanaa ja siitä saa nauttia täysillä. Pieni vauva on ihme.
VastaaPoistaSamaa mieltä :)
PoistaIhana kirjoitus. Niin kannustava, sillä olenhan jo etukäteen murehtinut sitä että minustahan todennäköisesti tulee mummi muutaman vuoden sisään, jopa alle 40v. Mutta siinä on varmasti niin ihania hetkiä, että viimeistään siinä vaiheessa kun se mummin muru on maailmassa, niin unohtaa sen etukäteen tyhjästä murehtimisen.
VastaaPoistaEi kannata murehtia :) odotusaikana ehtii sopeutua ja sitten jo odottaakin innoissaan!
PoistaÄitini oli ihan samanikäinen, kun minä esikoisena sain oman esikoiseni, eihän sen pitänyt mitenkään erityisemmin seota, mutta sekosipa kumminkin, kävi pari viikkoa joka päivä meillä ja aina toi vaippapaketin, kun niitä menee niin paljon, eipä tarvinnut puoleen vuoteen ostella vaippoja ;) osotan itse ihan hulluna koska minusta tule mamma, vaikkei varmaan vielä pitkään aikaan. Voin vaan kuvitella intosi ja odotuksen tuskan :).
VastaaPoistaVaippoja en ole vielä ostanut, mutta siskoni osti, tai hurahtaa tuleva "iso"tätikin :D
PoistaToivottavasti saan käydä tervehtimässä vauvaa usein.
Nämä menee vähän perheittäin. Parikymppisenä äidiksi tulleen lapset tulevat äidiksi suurin piirtein samassa iässä. Tai teiniäitien lapset ovat usein teiniäitejä. Omassa perheessäni vanhemmat ovat koulutettuja, ja saivat meidät siis suhteellisen myöhään. Väittelin itse ennen lapsia (mikä on tolkullinen ratkaisu lasten ja uran kannalta) ja olen siis verrattaen iäkäs äiti. Mutta, mutta en allekirjoita sitä, että nuorena jaksaa, ja vanhempana ei jaksaisi. Ei se ole niin yksinkertaista. Minua reippaasti vanhempi stäväni sai lapset nelikymppisenä, kun sairasti lapsettomuutta aiheuttavaa sairautta, ja jotenkin heille, sekä äidille että isälle, lapset ovat olleet todella tärkeitä, näkyvät jaksavan teini-iän paremmin kuin monet nuoremmat. Vai saisitteko te omat teininne prätkäreissulle iskän kanssa? Toisaalta tiedän parikymppisiä, jotka ovat todella väsyneitä lasten kanssa.
VastaaPoistaJokainen tavallaan ja onnea blogistille! Winnie
Meillä taas on yleensä opiskeltu ammatti peruskoulupohjalta ja saatu sen jälkeen lapset nuorina. Itse valmistuin ammattiin 19-vuotiaana ja esikoinen syntyi kun olin 22-vuotias. Yleistäähän näitä ei voi, vanha voi jaksaa ihan yhtä kuin nuorikin, mutta todennäköisesti kuitenkin nelikymppinen mummi saattaa olla jaksavampi kuin kuusikymppinen. Toisaalta nelikymppinen on työelämässä ja nykyään kuusikymppinen voi olla jo eläkkeellä ja silloin aikaa, ja todennäköisesti sitä jaksamistakin enemmän kuin uraputki-mummilla. Itselläni ammatti mietityttää jaksamista.
PoistaMeillä teinipoika voisi lähteä isän kanssa prätkäreissuille!
Kiitos onnitteluista :)
Kuulostaa ihanalle :) Minusta ei mummua tule (toivottavasti) moneen vuoteen mutta muutamat kaverini ovat jo mummoutuneet :)
VastaaPoistaNäin kun kirjoittaa niin kuulostaa kivalta, vielähän sitä ei tiedä millaista oikeasti on. Toivottavasti ihanaa!
PoistaPaljon onnea mummiudesta! Sinulla on vielä aikaa hurahtaa enemmän tai vähemmän ;) Ja sitten varsinkin kun se lapsi syntyy <3 Äidistäni tuli mumpsi samanikäisenä kuin sinusta, esikoisena sain esikoisen siis :) Oli paljon apua kun äitini kierteli kirppiksiä ja osteli vaatteita. Ja edelleen, vaikka lapset jo 1v8kk ja 4v1kk, ostaa vaatteita ja on ihan hurahtanut näihin lapsiin. Ja tavallaan se luo taas uuden yhteyden minun ja äitini välillä. Ihanaa ja jännittävää aikaa teillä siis, nauti :) olet sen varmasti ansainnut!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista. Kirppareilta kiertäessä kummasti katse osuu nykyään vain vauvajuttuihin.
PoistaIhana uutinen, onnea paljon!!! <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaPaljon onnea tulevalle mummolle! <3
VastaaPoistaSiskostani tuli mummo kohta vuosi sitten, hänkin oli silloin 42 ja aivan täpinöissään, kuten kuului ollakin :D. Itselleni meinasi kriisiä pukata, että eihän 31 vuotiaana voi vielä olla isotäti!! ;) No ei vaineskaan, ihanaa sekin oli ja on edelleen. Talvella tuleekin toinen isotäditettävä <3
Mun sisko on kolmevitosena sitä mieltä ettei sen ikäisenä voi olla isotäti :D silti on ihan innoissaan.
PoistaKiitos onnitteluista :)