Taiteilijan silmin

Pojistamme nuorimmaista on aina kiinnostanut piirtäminen ja käsillä tekeminen. Ja jo ihan alle kaksivuotiaasta pojalla on ollut aina tarjolla välineitä tätä kiinnostusta varten. On paperia, sakset, erilaisia kyniä, liimaa ja muuta tarpeellista. Yleensä itsensä ilmaisuun on riittänyt pala paperia ja musta kynä.

Parhaimmat teokset ovat syntyneet mielestäni joko tekniikan maailmasta, tai kissoistamme. Tämä tulkinta Iineksestä vesikupilla, se on yksi pojan piirustushelmistä. Katsokaa kissan asentoa, jalkoja ja ilmettä. Aivan kuin aito kissa vesikupin ääressä.

 Koska tätä piirtämien taitoa on syytä mielestäni jalostaa, ilmoitettiin poika keväällä kuvataideopetukseen. Ja tuuri kävi, poika sai paikan. Koulu alkaa reilun viikon päästä, ja siitä eteenpäin on luvassa joka viikko pari tuntia taiteiden parissa. Poika tuntuu olevan tulevasta kuvataidekoulusta kovin innoissaan. Kesällä pääsi jo kahden päivän kuvataideleirille serkkutytön kanssa ja tykkäsi siitäkin kovasti.

 Tekniikan pariin vievät työt ovat pojalla myös hauskoja. Tässä pojan näkemys meidän keittopisteestä. Työssä on kaikki olennainen, jopa talouspaperi telineensä ympärillä.

 Tekniikan parissa jatkettiin tuon kuvan jälkeen, ja lopulta piti tehdä vielä kuvasarja siitä miten kahvinkeittimestä saadaan kahvi kuppiin. Että jos vaikka isä ja äiti ei tiedä miten homma toimii.

Mielenkiintoista on nähdä mikä pojasta tulee aikuisena, ja onko pojan valitsema ammatti lähelläkään mitään käsillä tekemistä tai taiteita. Äitinsä tietysti jo keräilee kaikki työt talteen dollarin maineen ja kunnian kuvat silmissä!