tiistai 20. elokuuta 2013

Pysyvää

Minun sisustamisessa on yksi kaikkea johtava ajatus ja tavoite. Muuttumattomuus. Siihen pyritään. Eikä edes pyritä, vaan sitä noudatetaan. Liki jokainen esine, huonekalu ja tavara mitä hankin, hankitaan sillä ajatuksella, että ne saavat olla täällä aina. Tottakai jotain muuttuu, ei tämä ole museo, mutta päälinja on vetää muuttumattomuuden tyyliä. Talo ja sen sisustus saa olla tämän näköinen 20 vuodenkin päästä.

Ei joka kevät uusia verhoja, ei trendikästä uutta päiväpeittoa, ei uutta viiden vuoden välein vaihtuvaa tapettia tai seinämaalia. Hyväksi havaittu on hyvä pitkänkin ajan päästä.
 Senkkien päällä saa esineet vaihtua, mutta ei niitäkään varten tarvitse olla omaa varastohuonetta. ja pysyvyydestä huolimatta, pieni kierto esineissä on ihan hyvästä.
 Väliovien toivon joutuvan vaihtoon ja kiertoon mahdollisimman pian. Melkein ne voisi ottaa lasikuistin ikkunoiden jälkeiseksi projektiksi. Seuraava viiden vuoden urakka, 11 väliovea, karmit ja karmilistat kuntoon. Näen painajaisia jo nyt.
 Tuvan mummolta peritty kaappi sai siskon. Hamsteri iski jälleen. Laitetaan kunnostuslistalle paikalle 36.

 Taulujen paikalla ensin olleet koulutaulut kaipaisi esille laittoa, mutta kun tykkään näistä piirustuksenopetuskuvista ihan hulluna. Ja samalla huomaan, että osa on valahtanut kehyksissään, hups.
 Kilautus kaverille ei tällä pelillä onnistu 2000-luvulla. Mutta eipä se tämän talon puhelinnumero 25 ole enää voimassakaan.
 Kodinhoitohuoneen punaiset, ne tämän talon ainoat. Ei ihan ole minun sisustusväri punaista sitä on kaavailtu isännänhuoneeseen vihreän kaveriksi. Kattila mummon jäämistöä, kaksi suurinta mukia kirppareilta, pieni omasta lapsuudesta, kannut toinen mummon jäämistöä ja mustakahvainen saatu lahjaksi. Verho on pala vanhaa liinaa.
 Suurten linjojen kuvat vähissä, meillä on juuri nyt rehellisen sekaista. Hyrskyn myrskyn kaikenlaista mehunkeittimestä maalipönttöön. Siihen päälle kolme kissanpentua, kolme omaa poikaa ja viisi hoidokkia niin siivoaminen on ihan turhaa.
 Mutta ikkunat edistyy, päällikittausta vailla on enää 1,5 pokaa. Huomenna valmiiksi ja sitten saavat kuivua pari viikkoa ennen viimeistä maalausta. Perinteisillä tavoilla korjaaminen onkin monesti kuivumisen odottelua. Ikkunoissa odotellaan ensin pohjamaalin kuivumista, sitten pohjakitin kuivumista, sitten päällikitin, ja lopuksi viimeisen maalauksen kuivumista. Tai ainakin minä teen niin. Hyvää kannattaa odottaa jotta kestävät aikaa ja säätä.



24 kommenttia:

  1. Kivannäköinen koti: niin lämpöinen ja kodikas. Minäkin pitäydyn tuttuihin kuvioihin enkä siirtele huonekalujen paikkoja. Verhoja, liinoja ja mattoja kylläkin vaihtelen vuodenaikojen mukaan.

    Meidänkin tuvan seinällä oli samanlainen puhelin, jonka numero oli aikoinaan 8!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinat ja osa matoista vaihtuu meilläkin, isännänhuoneeseen on koko ajan hakusessa uusi villamatto kun nykyinen hajoaa jalkojen alle. Mutta se mikä löytyy saakin sitten olla lattialla niin kauan kuin kestää.

      Mun piti ihan tarkistaa tuosta puhelimen vierestä roikkuvasta vuoden 1925 puhelinluettelosta puhelinnumero. Se oli 5, ja koko kylässä oli silloin puhelin 12 talossa.

      Poista
  2. Ihana, ihailtava tapa tuo muuttumattomuus. Sitä täälläkin yritetään ja onnistutaan välillä paremmin välillä hiukan huonommoin. Nuo lasten systeemit kun tahtoo iän myötä muuttua ja jotain joutuu hankkimaan ja jostain luopumaan, mutta pyritään sijoittamaan laadukkaisiin huonekaluihin tai niihin vanhoihin, jotka kestävät aikaa. Teillä on ihana tunnelma ja persoonallista, arvostan sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenhuoneet muuttuu meilläkin eniten juuri sen takia että lapset kasvaa ja tarpeet on toiset isoilla kuin pienillä. Ja kyllä minä tykkään että pikkusälä senkkien yms. päällä saa vaihtua, mutta se senkki pysyy paikoillaan kun kerran on meille tullut.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kodikasta on, joku sanoi joskus, että ihan mummolafiilis :)

      Poista
  4. tykkään..niin ihana koti teillä <3 ja vanhoja,arvokkaita tavaroita,joiden tarinaa voi vain arvailla...ihanat nuo ensiaskel-kengät kehyksissä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengät on minun ensimmäiset kengät, ihana että äiti oli tallettanut ne.

      Poista
  5. Hyvä periaate tuo muuttumattomuuden vaaliminen, niin vastoin nykyajan kulutuskeskeisyyttä ja juuri siksi oikein!

    Mutta nyt kyllä joudun kysymään sinulta liittyen ikkunoiden kunnostamiseen yhden kysymyksen. Miksi odotat aluskitin kuivumista? Olenko missanut jotain, kun en ole tietoinen siitä, että sitä pitäisi odottaa? Minä kittaan yhteen syssyyn, siis kerralla lasi kiinni aluskittiä, lasitusnauloja ja päälikittiä myöten. Sitten kyllä odotan, että kittaus kuivuu ja vasta sen jälkeen kuivan kitin päälle maalaan. Siinä odottelussa kestääkin tuskastuttavan pitkään, kun haluan tosiaan maalata vasta sitten, kun kitti on kovaa.

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä aluskitin kuivumista kai tarvitsisi odotella, mutta entisöintikurssilla totuin siihen , että kun oli aina viikko väliä ennen kuin pääsi jatkamaan ikkunoita, niin kitti oli ehtinyt kuivua. Nyt ei aluskitti kuivunut kovin kummoista aikaa, vain muutaman päivän. Tykkään tehdä aluskitin aika löysänä jotta lasin saa paremmin paikoilleen. Noissa meidän pokissa ei alunperin ollut aluskittiä lainkaan. Siinä yksi syy miksi osa oli aika heikossa kunnossa jo. Päällikitti kun oli kadonnut niin vesi oli päässyt vapaasti lasin allekin puuta lahottamaan.

      Poista
  6. Meilläkin on ollut tuollainen puhelin silloin kun olen ollut lapsi. Muistan, että olen opetellut soittamaan sillä - ensin veivattiin kammesta ja kun keskus vastasi, niin sitten kerrottiin talon tai perheen nimi minne halusit soittaa. Keskuksen hoitaja soitti ky.perheeseen ja kun sieltä vastattiin, niin sitten yhdisti meidän "langat". Oli jännittävää ekaluokkalaiselle, kun piti kysyä läksyjä kaverilta, kun olit ollut itse sairaana ja olit menossa takaisin kouluun terveenä. Meidän puhelinnumero oli 128.

    Minullakin on ollut samanlainen kattila muuten, mutta pohjaväri on valkoinen. Muistaakseni 3 litran. On yhä käytössä pojan perheessä.

    -MUR-MUR-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskana soittanut tuollaisella puhelimella eikä tuo meidän versio ole edes toimiva, puuttuu osia. Kalakattilaa olen nähnyt valkoisenakin, hyvä kun pojan perhe raaskii käyttää. Tuosta minun punaisesta kattilasta on sisukset huonona, oli menossa mummon jäämistöstä roskiin kun äitini pelasti sen.

      Poista
  7. Tuli vielä mieleen kysymys! Onko sinulla talon alkuperäiset väliovet tallella, vai joudutko metsästämään niitä jostakin?

    tv Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon alkuperäisiä väliovia oli tallessa muistaakseni vain kaksi tai kolme kappaletta. Kaikki loput joudutaan metsästämään pitkin maakuntaa ja kauempaakin. Muutama on jo saatu ja odottelevat kunnostusta.

      Poista
  8. Ihana periaate, ja ihana koti. Samaan muuttumattomuuteen pyrin minäkin. Joudun kyllä vaihtamaan uutena ostettua, mutta vanha on ja pysyy, enka tarvitse mitään uusvanhaa.

    I-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on tehokkaasi hävitetty uusia huonekaluja pois vanhojen tieltä, onneksi tytär huoli paljon mukaansa kun muutti kotoa pois.

      Poista
  9. Teillä on miellyttävän kodikasta, kelpaa asustella ja elellä.

    VastaaPoista
  10. Sama periaate on minullakin tässä pikkuisessa mökissä. Varmaan minulla vaikuttaa ikäkin, mutta kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa ja hamstraus on muiden puuhaa. Jos jotain ostan se saa olla samalla paikalla vuosikaudet. Mattoja tosin vaihdan usein, koska kudon vanhanaikaisia räsymattoja ja niitä on enemmän kuin pikkuiseen taloon tarvitsisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä varmana tekee :)) olen tullut kirpparilla ronkelimmaksi tavaran suhteen, ja jos yhtään tuntuu että hutiostos, niin laitan samantein kiertoon. Mutta aika hamsteri tässä vielä ollaan.

      Kävin kurkkaamassa, teit todella nätit matot!

      Poista
  11. Yhdyn kuoroon: kaunista ja kodikasta :)

    VastaaPoista
  12. Ihana sisustus teillä! Olen kyllä samaa mieltä tuosta muuttumattomuudesta, ei aina tarvitse olla uutta ja uutta. Sitten kun vanha päiväpeitto on loppuun kulutettu, voi ostaa uuden, vanha menee vielä koira-alustana. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kaikki riepukuntoiset päätyy nykyään kissanpentujen alusiksi ja sen jälkeen menevät vielä energiajätteeksi eli poltetaan energiaksi. Kierrätystä parhaimmillaan!

      Poista

Kiitos kommenteista :)