Arkeologisia kaivauksia, osa 1.

Nopeasti valmistuvan liiterin korjauksessa on menossa vaihe siivoa ryönät. Tällainen itseoppinut arkeologi ei meinannut pöksyissään pysyä kun tuli lupa alkaa siivota ja hyökätä roskan kimppuun. Äkkiä hakemaan vajasta tarvittavat tarvikkeet, muovilaatikko, kottikärryt, lapio ja tukevat hanskat.

Ja voi kuulkaas, miten sitä menneen ajan tavaraa alkaakin tulla esiin. Emalikattilasta on pohja vähän heikossa hapessa, mutta sopan keittämisen sijaan saa jäädä tähän kivelle.

 Jos huussista löytyi yksi ehjä pullo, niin liiterin ympäriltä löytyi aika monta. Tässä vasta osa kokoelmasta. Joissain vieläpä kivasti sisältöä jäljellä. Joku rohkea olisi avannut ja nuuhkaissut, minä en.

 Ja rautaromua riittää. Kuskasin sitä kukkurallisen kottikärryllisen pois, ja aina vaan löytyy. Mutta selvisipä sekin, että talon lattioita on joskus maalattu permolla. Sen aikaisten tekstien mukaan permomaali on lattiaemalia.

 Pieniä aarteita. Lusikka on 2. sijan palkinto, saatu viisottelusta 20.9.1932.

 Ison kiven vierestä löytyi muinaisen lääkekaapin sisältö. Nämä ne ehjät putelit, rikkinäisiä tuplasti enemmän.

 Mutta miten kivaa, lisää metallia, nahkarukkasia, kengän pohjia ja jopa yksi akku. Ja joko mainitsin, lasinsiruja.

 Vaan löytyi jotain niin kaunistakin. Maitokannu jonka kernaasti huolisin ehjänä ja kokonaisenakin. Kuten myös tuon lasilautasen josta on jäljellä kaksi sirpaletta.

 Tai huolisin minä nämä kaikki. Sirpaleet on kerätty ja puhdistettu ajatuksena että ne säilötään muistoina siitä millaisia astioita täällä oli ennen käytössä. Minulla on pieni haave tehdä yhteen aittahuoneeseen piskuinen kotimuseo ja sinne nämäkin talletettaisiin. Myös tuo pieni lasikupu joka on kuulemma traktorin osa.

 Sinivalkoinen kuppi on kaunis, ja ainut esine josta löytyi kaikki sirpaleet. Kuppi on Arabiaa, mutta sarjan nimeä en tiedä.

Viikonlopun jälkeen jatketaan, yksi ilta ei riittänyt koko alueen putsaamiseen. Ja löytyneelle ikkunalasikalmistolle jouduttiin tekemään kurjasti, eli jättämään paikoilleen. Liian iso työ nyt tehtäväksi joten iskettiin kiviä päälle jotta kukaan ei satuta itseään sirpalenippuihin. Ja pitihän sitä jättää työtä tulevillekin arkeologeille.