Rikki ja poikki

Pari kiloa metalliosia, kolme erilaista raappaa, kittiveitsi kertaa kaksi, kamalasti sotkua, vernissaa, liitua ja ämpäreitä. Kipeytyneitä kämmeniä, lasisirua sormessa, kittiä kynsien alla, venytettyä pinnaa ja sateen manailua.

 Hajonneita laseja, paljon hajonneita laseja, uusia laseja ja niitä varten hajotettuja ikkunoita. Lisää rautaosia, tiftilankaa, vasara ja pahvia. Ruuvien metsästystä, lasiveitsen etsintää, verta ja hikeä. Yksi jäniksen raato ja kauniisti aaltoilevaa vanhaa lasia.

 Siinä ainekset joista koostui minun elokuinen lauantai. Kahdeksan tuntia töitä ja melkein valmista.

 Kolme pokaa täysin lasitettu, kaksi pokaa joista molemmista puuttuu yhdet lasit ja yksi poka täysin ilman laseja. Ihan pieni urakka huomiseksi.

 Ei nämä ihan elokuussa vielä valmistu, mutta syyskuu voisi olla ihan mahdollinen. Toiveissa hyvää säätä.

Ja mikä se jäniksen raato oli? Mies haki aitasta ensimmäisessä kasvihuoneessa olleita talon vanhoja ikkunapokia jotta saamme niistä aitoa vanhaa ikkunalasia hajonneiden ruutujen tilalle. Siinä hakiessaan teki aikamoisen löydön. Aittamme yhdessä alakerran huoneessa on jäniksen raato. Joku eläin on raahannut jänöpoloisen aittaan, syönyt kaiken muun, mutta jättänyt selkärangan!!, nenän, korvat ja käpälät syömättä, sekä kasan suolistoa. Siis aitan lattialla on nyt jäniksen kaluttu selkäranka, nenä, korvat, käpälät ja haiseva kasa suolia.

Eikä siinä mitään, mutta raato on aika tuore, tämän kesän juttu. Eikä se ole kissojen tekemisiä. Nyt vain pohdituttaa mikä peto syö jäniksen sisällä aitassa ja tuolla tavoin. Ilves? Kettu vai supi? Ja onko pedosta vaaraa kissoillemme? Se on ainakin selvää, että aitan lattiassa oleva aukko menee nyt umpeen.