Kuitenkin olis niin kiva olla vielä vähän pieni, nukahtaa illalla äidin ja iskän sänkyyn, pää äidin tyynyllä. Tulla vähän salaa syliin ja halia. Olla hellä kissoille, vähän liiankin hellä, siitä muistona naarmu naamassa.
Pitäisi olla parempi kuin isoveli. Pitäisi olla taitavampi kuin isoveli. Pitäisi olla aina vähän enemmän kuin isoveli. Pitäisi olla aina paras.
Ja kuitenkin, äidin silmissä on vielä iso pieni, 5-vuotias. Äidin työ on varmana pahinta mitä tämän pojan elämässä on tapahtunut. Äiti antaa huomiotaan muillekin, pyytää odottamaan hetken ennen kuin täyttää oman lapsen tarpeet. Tekeepä niin vielä päivittäin. Pyytää olemaan hiljaa kun muut nukkuu, tai leikkimään kauniisti. Filminkin saa onneksi valita salin kaapista. Joskus kun vain osaisi päättää minkä valita.
On se niin ihanan vaikeaa olla viisvee.
Onneksi äidillä on kovin helppoa.
Riittää kun rakastaa.
Välillä on sitten vaikeeta, on sitten viis tai melkein viiskymmentä niin potuttaa;)Mutta kyllä se siitä...IHANA postaus:)
VastaaPoistaNiin, 5-vuotisuus on niin kovin rankkaa...Ihana kirjoitus ♥
VastaaPoistaVoih, ihan kun meidän viisvee ♥ Etenkin tuo kunniakkaasti sohvalla lepäily on tuttua :)
VastaaPoistaEihän tuota voi olla rakastamatta ♡
VastaaPoistaMaMMeli: Kyllä se siitä, ensi syksynä alkaa jo eskari ja sitten poika ei ole enää tässä kotona. Ikävä tulee :)
VastaaPoistajarna: Se on rankkaa, joskus ihan kaikille :)
Johanna: Juu, vauvat vaan omassa sängyssä nukkuu :D
Saila: No ei voi olla <3
Niin tuttua.
VastaaPoistaMeillä tosin ei ole malttanut edes levähtää pitkiin aikoihin pötkölleen.
Tehovirralla mennään ja sitten, ku väsy iskee, niin.
Meilläkin viime yönä mönki 3 vuotiaan sijaan viereen 5v.
Voi nuita kultasia 5 vuotiaita ;)
Niin päivällä pötköttelemään ;)
VastaaPoistaHih, ei ihan niin tehoilla mennä, ettei lainkaan..
Ihana.♥
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus! Ja niin totta!
VastaaPoistaKoitan muistaa tämän kolmen vuoden päästä:)
VastaaPoistaVoi toista ihanaa ♥
VastaaPoistaAivan ihana postaus.Tunnistan hyvin tuon "ikäkriisin", touhuanhan arkipäivisin 21 5-vuotiaan kanssa. Ja niin on työpäivän jälkeen aivan takki tyhjä. Olen neuvotellut, perustellut, joustanut vähän, mutta ollut enemmän joustamaton. Nimeäni kutsutaan sata kertaa päivässä ja yleensä ainakin 5 kutsuu yhteen ääneen. Onneksi vielä ainakin jaksan nauraa, hämmästellä ja ihastella näitä älyn, tahdon ja jatkuvan liikkeen pieniä jättiläisiä...Tarja
VastaaPoistaJust näin!
VastaaPoistaTerveisin 5v prinsessan äiti.
Voi miten kauniisti olet osannut pukea sanoiksi tuon asian.
VastaaPoistaSama jutttu pätee täällä myös 4vee trinsessaan...
Onnenkyynel: Ja kohta ne on koululaisia ja sitten vain haikaillaan, miksi ei vois olla vielä se viisvee :))
VastaaPoistaIrmastiina: :)
Nitta: Taitaa näitä olla muissakin perheissä :D
Maarit: Meillä ainakin suht jokainen lapsi on ollu tätä 5-vuotiaana.
Kikka: On se ihana <3
Tarja: Äitiäkin vois kuvailla sanalla joustamaton, tuon tyhmän lisäksi. Pikku jättiläisiä on oivasti sanottu. Tulihan tikut perille?
Anonyymi: No hyvä että prinsessoissakin löytyy! Ei ole ainoastaan poikapuolisten juttu.
Sumi: Mustakin tuntuu, että tämä alkoi jo nelivuotiaana...