Rappiolla

Öhöm, jos joku näkisi ensimmäisenä näkynä pihapiiristä liiterimme, olisi tuo katsoja kauhuissaan. Voisipa kuvitella koko loppukokonaisuuden samanlaiseksi, rappiolla olevaksi vanhaksi tilaksi. No ihan siinä pisteessä ei asiat onneksi ole.

Liiterimme nyt vain on hiukan kehno, elinkaarensa päässä. Katto vuotaa, sitä on tuettu sortumisen estämiseksi liiterin sisältä. Vuorauksen alaosa lahoaa ja ovi tippuu jatkuvasti pois paikoiltaan.
Pressu laitettiin estämään suurimpia kattovuotoja, mutta muuten emme tee mitään. Suunnitelmissa on uuden liiterin rakentaminen samalle paikalle kesällä 2013. Sinne asti tuon pitäisi ja on pakko kestää.

 Liiterin kyljessä on tällainen pieni ja sievä elintasopahka, talomme vanha pikkula. Ollut käytössä 70-luvulle saakka. Nyt siellä saisi istua mukavan viettävässä asennossa. Tätä emme rakenna uusiksi uuden liiterin kylkeen, on se sisävessa sitä arjen luksusta josta en ole valmis kotioloissa tinkimään. En ole muuten edes kurkannut tuonne sisälle. Kaipa se näyttää ihan samalta kuin muutkin ulkohyyskät. Mitään aarteita on tuskin luvassa :D

 Liiterin surullinen ulkonäkö on kuitenkin sivuseikka siihen nähden miten urhoollisesti se pitää polttopuut sisällään. Kuivat koivuhalot on siisteissä pinoissa, klapit omassaan ja pintalauta omassaan, märät puut sullottuna takimmaiseksi. Tänä talvena pitäisi puut riittää jos ei ihan mitään siperia-olosuhteita saada. Saattaapa jopa jäädä puuta seuraavaan talveenkin.

Mukavahan se on taloa lämmittää kun on mitä polttaa.

(Mies sai neljä mottia koivuhalkoja syntymäpäivälahjaksi. Mitäpä muuta sitä mies enää voisi toivoa)