Aika kultaa muistot ja tuvan remontin tuskat tuntuu olevan enää kaukainen jäänne. Käytössä tärkein huoneemme on ollut uudessa kuosissaan nyt 8 kuukautta. Nyt voisi olla aika tehdä välitilinpäätös ja todeta mikä toimii ja mikä ei.
Ruokapöydän ehdoton paikka on tuvan takaseinä. Jos pöytä olisi kalusteseinällä, ei kalusteille olisi tilaa ikkunaseinällä. Sitä paitsi on mukava syödä joskus ihan vaan luonnonvalossa. Väreihin olemme edelleen tyytyväisiä. Lattiassahan on sävynä Uulan kaakao, mutta maali on betolux.
Nykyisin pöydällä on aina pieni liina. Tämä liina on löytö kirpparilta. Kukat tien varresta tielaitosta pois kiusaamasta kerättyjä.
Ison ruskean ruokakaapin alle kaipaan edelleen isoa alakaappia. Sopivaa (hinnaltaan) ei ole tullut vielä vastaan joten odottelu jatkuu. Samoin mikron alle on haussa pieni kaappi, mutta ei sellaistakaan ole löytynyt. Taidankin olla vähän nirso näiden kalusteiden suhteen. Vaalea mummon vanha kaappi nielee sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa, mm. meidän kaikki pannut, kattilat ja kulhot.
Lasivitriinin teko oli nappijuttu. Vaikka se ei aina näytä siistiltä niin minä tykkään kun astiat näkee heti. Vetonupit on jo ostettu, mutta ei kiinnitetty. Ehtiihän ne. Ja rikkoutunut lasikin on korjaamatta koska pojat tykkää vetää juuri siitä kohtaa ovet auki, joten mihin niitä nuppeja edes tarvitaan?
Kokkailunurkkaa rumentaa vielä toistaiseksi tytölle menevä pöytä. On mukamas niin kamalan suuri urakka saada se peräkärryyn ja pois tieltä. Ei siinä muuten, mutta sillä on kumma tapa kerätä kaikki roju päällensä. Talviaikaanhan teen ruuat pääosin puuhellalla. Nyt kesällä on ollut ihan outoa kokkailla sähköliedellä joka toimii hyvin. Viime kesänä kun laitoin ruokaa perinteisellä mallilla joka alkoi toimia vähän niin ja näin. Kalusteiden alta puuttuu edelleen koristelauta, mutta jos sen tekisi ensi syksynä entisöintikurssin välityönä.
Jos palataan vielä ruokailupaikkaan niin täytyy muutamalla sanalla kehua pöydän pintaa. Käsittelin sen silloin viime syksynä kolmella kerroksella Osmon väritöntä vahaa. Ja tyytyväisempi en voisi olla! Kaikki lika lähtee helposti pois eikä mikään imeydy vahakerroksen alle. Pöytä on edelleen yhtä nätti kuin vasta höylättynä. Lisäksi värisävy on todella lähes sama kuin Ikean kalusteiden tammi. Sohvan maalasin sinisestä ruskeaksi enkä ole katunut. Maalikin tuntuu kestäneen ihan hyvin vaikka en tehnyt mitään pohjatöitä vaan maalasin suoraan vanhan maalin päälle Uuulan ovi- ja ikkunamaalilla. Se onkin muuten loistava kalustemaali.
Lopuksi vielä seikka joka on aina kiehtonut minua vanhoissa taloissa. Omassamme se ei toteudu kovin hyvin, mutta edes hiukan. Kuvassa näkyy miten leikkihuoneestä näkyy poikien huoneeseen tuvan ja isännän huoneen läpi. Vielä kun ovet olisivat ihan tasan kohdallaan niin näkymä olisi täydellinen. Mutta koska kaikkea ei voi saada, niin täytyy tyytyä tuohon.
Parhaan kommentin tupamme suhteen saimme äitini juhlissa kevällää. Tupaa, sen lattioita, ja etenkin seinien paneleita ja tapettia luultiin alkuperäiseksi. Oikeastaan parempaa kiitosta työstään ei voisi enää saada.
Ihan totta, tuossa oli paras kiitos. Tupa näyttääkin ihan siltä että se kuuluu taloon ja on siinä kotonaan, väreineen ja kalusteineen. Ihana paikka, ja suuressa talossanne on tosiaan tuo hieno näkymä! Minulla kun ei ole kuin tupa ja kaksi kamaria niin ei näy kuin yhdestä huoneesta toiseen kerralla. Mutta suurempaa taloa en toisaalta tarvitsekaan, vaikka hienoja ne ovatkin. Mutta tässä on ihan tarpeeksi remontoitavaa!
VastaaPoistaOlette saaneet upean tuvan ja ihanat talon arvoiset kelusteet sinne...ihana katsoa miten olette kaikkea saaneet tehtyä! Meillä kaikki on viel kesken erästä....talomme on rakentamsivaiheessa!
VastaaPoistaTeidän tupa on kyllä niin mahtava ja niin on kyllä koko talokin :)
VastaaPoistaAivan ihana ja tilava ja kaunis:)
VastaaPoistaJustiinsa palattiin juhannusriennoista netin äärelle.
VastaaPoistaOn siinä aina jotain erityistä, kun köökki on kerrostalokolmion kokoluokkaa ja kattokin ihan riittävän korkealla. Sen päälle kun vielä pääsee aikamatkalle mahtimaalaistalon kulta-aikaan, on elämys varmuudella huikea. Upeasti olette saaneet tuon ainutlaatuisen tunnelman säilymään ja silti toimivan käytännöllisen keittiön.
Iso kiitos edellisestä todella mielenkiintoisesta postauksesta, innolla odottelen jatkoa!
Liina
Leppoisa ja kotoinen tunnelma välittyy tupakuvista! Mainitsit että haet ruskealle kaapille alaosaa. Kuvia katsellessa kuitenkin näyttäisi siltä, että kaappi ja samanvärinen lautashylly sopisivat yhteen erinomaisesti, ovat ikäänkuin samaa paria. Eli voisiko kaapille tehdä pienet jalat tai sokkelin, jotta sen saisi lattiasta vähän ylös? Ja lautashyllykkö sen päälle?
VastaaPoista-Solja
Saila: Liian isohan tämäkin on meille jossain kohtaa, mutta nyt juuri passeli. Sitten pitänee etsiä joku mummonmökki kun lapset ei asu enää kotona :)
VastaaPoistaMinnariitta: Rakennusintoa! Lopputulos kyllä palkitsee!!
inkku ja Inkivääri: Samaa mieltä :)
Liina: Kiitos :) Jatkoa seuraa, tänään alkoi rytinällä isot muutostyöt pihassa, niistä lisää myöhemmin kun saadaan perjantaina iso kone pihaan.
Solja: Ruokakaapille on pakko saada alaosa jotta saadaan lisää kaappitilaa. Keittiön tavarat mahtuvat nyt juuri ja juuri tuonne kun yksi laatikko tavaraa seilaa muualla ja osa on pöydän alla pajukorissa. Ruokakaappi on todennäköisesti ollut yläkaappi, se ei ole lautashyllyn pari kuitenkaan. Lautashylly on talon alkuperäinen kalusta ja kaappi ei. Lautashyllyn kyllä haluan alemmas jossain kohtaa, mutta nyt vielä en raaski laittaa sitä muualle :)
Ihana tupa teillä :)
VastaaPoistaVoi että on ihana!
VastaaPoista